Olinpahan ensimmäistä kertaa elämässäni agikisoissa Lempäälässä.
Kiva paikka, kiva alusta (vaikka jälleen Koru sutiiiiii mutta sentään naamallaan tai kyljellään ei käynyt). Kylläkin aika ahdas ja näinollen hiukan ehkä liiankin hektinen tunnelma.
....... Jota ei LAINKAAN vähentänyt se että olin katsonut (kyllä, moneeeeeenn kertaan) aikataulut ihan päin persiettä. Siis niin päin arsea kun vaan 10 vuotta kisannut ihminen koskaan voi. No, virheistä oppii ainakin tässä asiassa, luulenpa.
Olin siis moneen kertaan katsonut että eka startti alkaa klo 11.10. Kiva, ei herätystä ihan kukonlaulun aikaan vaikka ajomatkaa onkin se 2 tuntia. Lähdin kahdeksalta ajelemaan ja myönnän ajelleeni reippaasti ylinopeuttakin useassa kohtaa. Hiljaiset tiet ja hyvä keli, ei vaan onnistunut köröttely ei millään. Ja oikein hymyssä suin mietin että olenpahan kerrankin ajoissa perillä, lenkkeilen ja otan lämppähyppyjäkin (jota en siis koskaan Lolan kanssa tehnyt enkä kyllä ole juuri Korunkaan kanssa tehnyt), ajatellen että kokeilen josko se toisi hiukan hallintaa ekallekkin radalle jos saa suurimman 'haluan vain hypätä ja juosta ja whatever lujaaaaa' höyryn pois päästä.....
....saavuin perille muutamaa minuuttia vaille kymmenen ja rauhallisesti otin kisakirjan matkaan ja lähdin tutkailemaan hallia jossa en ollut ennen käynyt. Hönöilin sisällä hallissa ja katselin kun medit jo toisella radalla kisaavat.... Enkä alkanut löytää ilmopistettä mistään. Kysyin sitten joltain henkilöltä joka mielestäni näytti kisajärjestäjiin kuuluvaksi että anteeksi missähän mahtaa olla ilmopiste? Ohjeet sain ja suunnistin sinnepäin. Katsoin siinä sitten viereiselle radalle että juuuu onpas rimat matalalla, että miniluokalle näyttää ja ihmiset tutustuu rataan. Sitten tuli mieleen että hmmmmh.... Ykkös ja kakkosluokat on olleet eilen.... Kysyin sitten taas joltain ihmiseltä että anteeksi mikä tuolla radalla on? Siihen ihminen takaisin hiukan kysyvänä että anteeksi mitä? Toistin kysymyksen että nnniiinn, mitä tuolla radalla tapahtuu? Niin vastaus oli että siellä on mini kolmosten rataantutustuminen?! Siinä vaiheessa meni pala kurkkuun ja kysyin että anteeksi mikä siellä on!? Jossa vaiheessa ihminen katsoi minua jo ilmeellä että oletko ihan idiootti, ja tokaisi että nnniiiinn siellä on minikolmosten hyppyradan rataantutustuminen! Johon minä änkyttämään että eikös eka rataantutustuminen ole mineillä klo 11.10?! Johon nainen ystävällisesti että ei, kello kymmenen hyppyrata. Jolloin salamana viilsi päähäni ajatus että vhoiiii perkeles minä uuno se en ole katsonut aikataulua sitten yhtään ajatuksella, olen katsonut vain ja ainoastaan ylimmän rivin jossa ekaa kertaa minit ylhäältä lukien mainittiin! Uuno! Hyppyrata oli siis C kisa alimpana ja aloitusaikana klo 10. Kaiken noiden ajatusten keskeltä sain änkytettyä hädissäni että minä olen vasta tullut paikalle, katsonut ajan väärin ja mitä nyt kuuluu tehdä!? Nainen sanoi että menossa on toinen rataantutustumisryhmä, mene sinne oli kisanumerosi mikä vain ja juoksuta sitä ennen paperisi ilmoittautumiseen! Juoksin ilmopisteeseen, selitin sinne samat että tulin vasta ja nyt juoksen radalle, Koru mini kolme, siinä paperit, nyt juoksen radalle! Juoksujalkaa radalle ja ajatukset päässä niin sekavat ettei ikinä!
Siinä radalla kävellessä oli vaan pakko pikkuhiljaa kertoa että rauhoitu, kokoa ajatukset ja tutustu rataan, onneksi ennen minua oli lähdössä ainakin 15 koirakkoa. Rataan ehdin loppujen lopuksi tutustua ihan hyvin, sain mielestäni kuviot kuntoon ja ajatukset selville mitä teen mihinkin.
Sitten hakemaan Korua, ja päätin siinäkin että en hösötä tai tartuta huolta Koruun. Koira rauhassa pissalle ja isommatkin tarpeet Korulla onneksi tuli nopsaan ja mieli pysyi suht rauhallisena.
Omalla vuorolla lähtöön ja kaikki sujui suht ok, Koru kesti paikallaan ja matkaan päästiin ihan mukavissa tunnelmissa siihen nähden mikä kaaos päässäni oli vallinnut noin vartti sitten. Ihan hyväntuntuista nollaa esteelle 14 saakka, kunnes jälleen plörö ja mitäänsanomaton ohjaus sivuttaisviennin takaakiertohypylle. Koru paahtaa ohi ja ottaa kiellon. Noniin. Hyvä minä idiootti! Ei voi tyypillisempää virhettä meillä olla ja ihminen ei vaan opi! Matka jatkuu, ja sitten pamahtaa hylly toiseksi viimeiselle esteelle Korun suorittaessa hypyn väärältä puolelta kun ei jaksanut enää kunnolla tsempata ohjauksellisesti. Jepjep. Kyrsii kyllä oma typeryys. Kun ei vaan ihminen opi että Koru se ei edelleenkään toimi niinkuin Lola! Se ei todellakaan noita hyppyjä hyppää jos en ohjaa napakasti vaan paahtaa ohi ihan surutta. Lolalle riitti tieto että jaa tosson hyppy kohdalla ja mami vinkkasi että takaa se mennään, niin kyllä se yli tuli, oikeastaan aina. Koru sen sijaan paahtaa ohi. Surutta ohi. Aina. Jatkuvasti. Mutta minä en usko, enkä opi.
Toiselle radalle joka oli agirata, sain päälle sellaisen 'positiivisen raivon' että eihän se ohjaaminen nyt herranjumala niiiiiiiiiiiin vaikeaa voi olla etten koiraa saa yhtä estettä suorittamaan, nyt tehdään nolla koska minä aion ohjata enkä olettaa! Lähtö tällä radalla kaikista paras, Koru kesti hienosti paikallaan. Sain hyvin tehtyä lähetykset eräälle hypylle, sekä sitä seuraavalle putkelle mitä pelkäsin (terveisiä vaan Jenna, muistin jalat ja työnnöt ja nehän toimi). Matka jatkui hyvällä tsempillä nollalla esteelle 12. Se oli keinu. Jossa Koru päätti sitten monien onnistuneiden kisojen jälkeen vetäistä taas keinuässänsä hihasta. Eli hyppäsi puolesta välistä keinua pois. Kyllä harmitti. Harmitti niin paljon ettei mitään järkeä! Olin asennoitunut että rata on helppo, minun mielestä, kivoja kohtia ja skarppaan yleisesti. Sitten vetää Koru hihastaan tuon keinutempun. Harmitti kyllä niin vietävästi että radan jälkeen piti hetken ihan vain istua ja vetää henkeä. Jos ei minun oma ohjausmoka, niin nostetaas keinumörkö pöydälle.
Tältä radalta siis hylly koska otin keinun uusiksi, jonka Koru tottakai suorittaa sitten kun ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Viimeiselle radalle yritin sitten karistaa mielestäni tuon keinumörön ja luotin että Koru menisi sen sitten hyvin koska se oli uusittu ilman ongelmia.
Kolmosesteenä tällä radalla kepit joille tiedossa erittäin jyrkkä avokulma. En itse nähnyt siinä mitään vaikeaa, tiesin että saan Korun kyllä oikein aloitukseen ja kuinka sen keppejä edeltävän kakkoshypyn otan vastaan. Niin. Kyllähän se Koru sinne aloitukseen hienosti menikin, mutta jälleen tälläinen minun perusmoka. Korulla on ollut joskus tapana tiukoissa avokulmissa haukata eka välistä kolmoseen, vauhdilla tulee eikä taivu, tai kenties yritäkkään kakkosväliin jos en kunnolla pyydä. Näin kävi. Kepit alusta ja matka jatkui. Keinukin taas koitti ja siitä Koru paahtoi kokonaan ohi. Nice, hieno ratkaisu. Keinulle uusiksi joka menikin taas oikein siististi. Loppuradan joka oli hauskaa putkitykitystä yritin sitten tsempata ja pitää hauskaa. Se onnistuikin ja rata päättyi hyvillä mielin.
Kylläkin radan reunalla hengitellessä täytyi miettiä syntyjä syviä että tuleekohan tästä koskaan yhtikäs mitään vai kannattaisiko lopettaa koko touhu. Siinä ajatuksissani katsoin Korua joka katsoa napittaa minua ruskeilla pienillä silmillään silmät tuikkien innosta että 'olinko mami hyvä!? Juoksin ainakin lujaa ja mulla oli tosi kivaa tuolla radalla!' Siinä vaiheessa kyllä tuli niin hyvä mieli takaisin, ainakin tuolla pienellä eläjällä oli mukavaa ja vaikka olen mika töröuuno niin kerrasta toiseen se haluaa miun kanssa tuonne radalle lähteä. Kaappasin Korun kainaloon ja syötin sille kaikki kanapullat mitä mukana oli :) Pieni rakas karvakiitäjäni!
Treenaamaan ohjattuun treeniin vaan yksinkertaisesti täytyisi päästä usemmin kuin 1-4 krt kuukaudessa, ja siihen päälle omatoimitreenit joissa voisi vahvistaa niitä itselle vaikeita juttuja. Omatoimi treenipaikkani on pieni, jossa ei saa vahvistettua juttuja jotka vaativat pidempiä etäisyyksiä tai tilaa isommille kuvioille. Toki kiitollinen olen tästäkin paikasta, koska alkuun ei ollut sitäkään.
Maaliskuussa on onneksi luvassa useampi ohjattu treeni joissa täytyy yrittää tsempata ja koota itseään. Maaliskuuta siis innolla odotellessa ja siihen saakka intoa kerätessä :)
