torstai 27. joulukuuta 2018

Iloa ja surua

Jouluja, ihmiset!!
Ylensyöneenä, laakereillaan muutaman päivän maanneena, vaikkakin silti edes takas mihin sattuu töhöttäneenä ei jutun taso varmaan päätä huimaa.... Porukoilla Savonlinnassa ollaan oltu muutama päivä nyt ja huomenna perjantaina lähdetään takaisin kotia kohti.
Blogi se elää hitaasti :D Mutta. Kokonaan en aio kuopata. Päivittyy kun päivittyy, jos päivittyy.

Välissä on taas sattunut ja tapahtunut. Edellisen päivityksen jälkeen yksi on joukostamme poissa, ja yksi uusi jäsen perheessä....

Lola rakkaani. Ensimmäiseni<3 Pieni suuri koira joka opetti minulle koirista PALJON. Johdatti minut rakkaan lajini, agilityn pariin, johon ilman Lolaa en varmasti olisi 'eksynyt'.
Lola ehti kunnioitettavaan 16 vuoden ja 5 kuukauden ikään <3 Sitten oli aika mennä. Mitään suurempaa dramatiikkaa ei asiaan liity, eikä Lolan tila romahtanut äkillisesti. Viimeiset kuukaudet pikkuhiljaa vauhdikkaammin alkoi kunto tasaisesti huonontua. Vaikkakin söi hyvin ja ikäisekseen jaksoi liikkua hyvin. Kuulo oli mennyt täysin varmaan pari vuotta sitten jo. Ja toinen silmä sokeutui täysin viimeisen parin kk aikana nopeaan. Muut vanhuuden tuomat oireet niitä sen tarkemmin erittelemättä vahvisti minulle päätöksen että tuo raskas päätös on nyt tehtävä että rakas pikku mummo saa vielä lähteä arvokkaasti <3 Ja olenkin itsestäni ylpeä että kannoin vastuuni loppuun saakka ja lähtö oli hyvin rauhallinen. Tuhkia odotellaan kotiin jotka saan toivottavasti noutaa pian <3
Nuku rauhassa Lola rakas <3 Ikävä on valtava.... <3

Viimeisellä yhteisellä kävelyllä <3


Juhannuksen jälkeen meille saapui Usva the cat. Kissa josta oltiin haaveiltu pitkään. Erilaisia vaihtoehtoja tutkiessa Usva tuntui sitten niin oikealta. Usva on kiltti, hellyydenkipeä, ja seurallinen sopivassa määrin. Nukkuu yöllä vieressä hetken aikaa, lopun aikaa jossain muualla, ja yleensä herää omalta fleecepeitoltaan minun puolelta sänkyä sängyn vierestä <3
Usvassa on 'toinen puoli' brittiläistä lyhytkarvaa, ja sen kyllä helposti huomaa <3


Kotihommista ja taloprojektista sen verran että kesän aikana saatiin valmiiksi minulle 'kenttä' laajennettua etupihalle. Kenttä ei ole täysimittainen, mutta kumminkin sen kokoinen että saa siinä tekniikkatreeniä ja kotiläksyjä tehtyä hienosti :) Samoin jo vuoden haave (siitä asti kun tuohon taloon muutettiin) saatiin päätökseen, kun lato saatiin siistiksi ja erinäisten vaiheiden jälkeen hankittua käytetty keinonurmi ja talkooporukalla asennettua se latoon. Ladon koko on 20x9 m. Pieni, mutta jälleen ihan riittävä siihen että kotiläksyjä saa tehtyä niin vaivatta että kävelee kodin ulko-ovelta 10 m ladon ovelle omalle keinonurmelle :) Kiitos kaikki ihanat ihmiset ketkä apuna olitte!! Alkusyksystä myös saatiin iskän kanssa kontaktit (keinua lukuunottamatta, sen ostin Keulapuu lta) valmiiksi! Nyt puuttuu esteistä enää pituus, muuri ja pussi. Ja pussia en aio missään nimessä edes harkita hankkivani. Että kyllä nyt pystyy jo harjoitella juttuja kotona paaaallljon paremmin mitä uskalsin vielä reilu vuosi sitten kuvitellakkaan!
Mutta. Tälläistä tällä erää. Ehkä taas joku kuukausi päivittelen uudelleen :D 
Kuvassa ladosta surkea kuva hiukan vaiheessa vielä. Vaikka ei tuo kyllä mikään kovin hohdokas ole olemassakaan, mutta tuo kuva nyt on nuhjuisuuden huippu :D




sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hopsansaa! Nopeaan on mennyt aika!

Nopeaan on mennyt aika joo. Viimeksi päivitellyt tätä Geishan ollessa pienen pieni pentunen. Hupsiiiii.... Vähän joka sivulle lisätty jotain pientä.

Välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista... Niin ihanaa kuin vähemmän ihanaa... Useimmat teistä tietää mikä se vähemmän ihana on joten jääkööt asia ruotimatta. Vaikkei se mikään salaisuus suinkaan olekaan, niin enpä sitä täällä jaksa ruotia :) Joten mukavampiin asioihin!

Ostettiin omakotitalo Vehmaalta ja muutettiin syys-lokakuun vaihteessa :) Työmatkaa ja aikaa ajamiseen kertyy nyt aikalailla enemmän. Mutta silti olen erittäin tyytyväinen uuteen kotiimme! Sekin matka mikä työmatkassa piteni, lyheni sitten treenimatkoista Elinan ja OMDn treeneihin, ja TSAUn ja ATTn kisoihin :)
Nojoo. Mutta siitäpä tuleekin heti hyvä aasinsilta asiaan kisaaminen... Juu eipä olla Korun kanssa kyllä kisattu sitten viime syyskuun. Eli kisataukoa nyt takana sellaiset 7 kk. Oma tilanne migreenin kanssa on äitynyt sellaiseksi, että aina työviikosta selvittyäni on pakko saada levättyä viikonloppu. Ajatuskin aikaisista herätyksistä viikonloppunakin kisoihin ei ole houkutellut yhtääään. Höystettynä elämää vielä muulla vastoinkäymisellä, suoraan sanoen paskalla, se että Korun kanssa lähtöongelmat ja minun tura ohjaus (kieltoja eli niitä esteiden ohituksia tulee edelleen paljon) kukkii edelleen vahvana. Niin se ajatus päin peetä menevistä kisoista migreenin kera, plus muut elämän murheet elämässä, niin ei vaan jotenkin houkuttele. Pelottaa jos lähtee kisoihin jotka jälleen kerran menee penkin alle, minä turin ja Koru perseilee lähdössä. Niin lopputulos tuosta voi olla niin musertava että loppuu Korun kanssa koko harrastus kuin seinään. Siksi olen katsonut parhaimmaksi olla kisaamatta niin kauan kuin ei sinne tunnu hyvälle mennä. Koska treenattu ollaan edelleen :) Niin enpä usko että Koru osaa niitä kisoja kaivata. Pitäisi vaan yrittää karistaa se "hyvä koira menee ihan hukkaan" peikko omalta olkapäältä tämän kisaamattomuuden suhteen....

Geishan kanssa meillä on ollut muutamat ohjatut treenit Janika kasvattajan opissa pentusena ulkokentällä ja pari kertaa hallissa, muutaman kerran Sonjalla, ja muutaman kerran Reetan opissa. Hallitreeni kerrat saa laskea vielä varmaan kahden käden sormilla siis, koska muuten emme halliin pääse kun ei ole treenioikeutta mihinkään halliin. Onneksi on nyt tuo oma piha jossa sellaisia pennulle sopivia treenejä (1-5 estettä) sai ennen pihan jäätymistä tehtyä hienosti. Meillä on nyt muutama hyppy, yksi putki ja rengas :) Mikään kentän kokoinen ei piha suinkaaaaaan ole, mutta pennun perusjuttuihin ihan riittävä. Nyt vaan pihan kun iski jäähän niin olisiko pariin kuukauteen ei olla treenattu kuin se mitä ohjattuihin treeneihin ollaan jonkun oppiin päästy. Mutta ei huolta, Geisha on niin nuori että hienosti sitä ehtii tehdä pikkuhiljaa pihan sulaessa sitten vaikka mitä pennun perusjuttuja. Ja se on tullut todistetuksi että hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia (eeehhhehh eikös sellainen sanontakin ole), joten se pentuajan treeni mitä ehdittiin tehdä ennen pihan jäätämistä, on kantanut ihan uskomatonta hedelmää! Eipä voi ainakaan syyttää että on liikaa treenattu :D
Hallipaikka jos olisi ja halli lähellä, siihen olisi varmaan helppo sortua koska niin makeeta on tuon kakaran kanssa asioita tehdä <3 Mutta koska sitä mahdollisuutta ei ole, niin pihatreeneillä mennään taas kun piha sulaa. Sulaminen on jo hyvällä mallilla! (paitsi vaan kuulemma 10 cm luvattu lunta lähipäivinä....kirosanoja....).
Ja meillä siis on nyt tuo lato johon on tarkoitus minulle ensi talveksi tehdä treenitila. Pehmuste keinonurmen alle on jo hankittu, enää puuttuu ladon siivoaminen ja lattian laittaminen siihen kuntoon että siihen saa keinonurmen asentaa jonka hankintapaikoista on jo ollut puhetta. Joten toivo elää vahvasti että ensi talvena ei tarvitsisi murehtia onko piha jäässä vai ei. Ja sitten on Geishakin jo ihan "treeni-ikäinen" :) Antaas ajan siis kulua.

Näkymä terassilta....

Etupiha

Näkymä talolle rantaan vievältä polulta

Rantaan ei ole pitkä matka....

Näkymä merelle terassilta....

Syksyn 'aitaa koko piha' talkoot. Kiitos talkooväelle!

Näkymä lähempää takapihalle ja talolle


Yleisesti koirista sen verran että kaikki tulevat keskenään toimeen oikein hienosti. Geishan ollessa sen verran vauhdikas, ja isompi, että kun koheltaa menemään niin muut jos eivät väistä niin alle jäävät :D Eihän hän pahalla ja puutun kyllä jos koheltaa liikaa. Ja esim Pimu niin pikkuisena komentaa aika tomerasti aina jo ennakkoon että hänen päälle et tule hyppimään! Niin sitäkin Geisha uskoo hyvin :D Jättää Pimun rauhaan kun Pimu tirisee että kerpele nyt! :D
Ne muutamat koirakaverit kenen kanssa on päässyt leikkimään, on tullut toimeen ja leikit sujuneet oikein hienosti :)
Todeta vaan täytyy että olen niin uskomattoman tyytyväinen tuohon koiraan. Geisha on aivan loistava nuori neiti kaikinpuolin <3

Tänään (tai siis eilen tän mukaan kun kirjoitan tätä yli puolenyön) käytiin ATTn hallilla vähän kisaturisteilemassa. Katselemassa ja kuuntelemassa pitkästä aikaa millaista on kisahäly, ja kestääkö kantti olla radan vieressä koohaamatta. Kyllä kesti vaikka varsinki halliin mennessä olisi mieli tehnyt moikata kaikki ihmiset ja koirat yhtä aikaa sekä haistella koko paikka läpi :D Hienosti sitten pysyi ihan radan vieressä kun pyysin. Ja kahdella lämppähypylläkin kokeiltiin kestääkö keskittyminen olla paikoillaan sekä tehdä kahdella hypyllä pieniä juttuja. Kyllä kesti :)

Ensi kertaan taas. Saas nähdä monta kuukautta siihen menee ;D !