Niin se vaan talvi mennä porskuttaa! Nyt ollaan jo yli helmikuun puolenvälin! Jeeeehhh! Ihania kelejä on pitänyt, ei juurikaan sellaisia pakkasiakaan ole ollut etteikö olisi lenkille päässyt. Ollaankin lenkkeilty tosi ahkerasti.
Elinan kurssikertoja nyt takana yhdeksästä kolme, ja tämä tyttö on aivan innoissaan. Torstaita odottaa aina ihan intona että pääsee treeneihin :) Elinalta tulee niin älyttömän hyvää 'Korunkäyttöohjetta' ettei tosikaan. Ja mikä tärkeintä, olen yrittänyt sisäistää niitä neuvoja sillälailla, että vaikka usein jutut ei onnistu siellä treeneissä, niin painan jutut mahdollisimman hyvin mieleeni että osaisin hyödyntää niitä sitten jatkossa treeneissä aina sekä tottakai sitten kisoissa.
Se taitaa jotain hedelmää olla jo kantanutkin koska ihme tapahtui ja saimme Korun kanssa pitkästä aikaa myös agiradalta nollan! Vieläpä nollavoitto :) Se voitto nyt oikeasti oli vain iso plussa, sillä niin mahtava fiilis oli jo maalissa taas siitä että tehtiin oikeasti yhdessä Korun kanssa samaa AGIrataa ja siitä tuloksena nolla :)
Muuten ollaan vain lenkkeilty ahkerasti. Ja tänään olikin mitä mahtavin sää lähteä loman kunniaksi vetäistyjen pitkien unien jälkeen heti herättyään lenkille näin mahtavaan säähän! Kuvista puuttuu Lola joka oli heittänyt parit yrjöt viime yönä. Vaikka ihan pirteä aamulla olikin niin jätin kotia. Mummukka ehtii lenkkeillä sitten taas seuraavan kerran :)
Torstaina oli kauan odotettu Tuulian yksäri. Tai siis sen puolikas. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kaksoisyksäristä neljännes. Nojoo, tuo ei ehkä nyt ollu tässä se tärkein asia kumminkaan :)
Kiva rata jossa taas nähtiin se että tarkkana on oltava tai Koru paahtaa esteistä ohi! Se ei tasan anna mitään ilmatteeks joten millonhan mie mahdan tän asian oppia?! Juu, tiedän, never :D Mutta jos näillä tulevilla 9 kerralla vaikka sitten Elinan kurssilla Elina niistä aina muistuttaisi niin josko alkaisin edes sillon tällön siihen kiinnittää huomiota, että ohjaa, pidä ohjaus tai törkkää sen verran jalalla! Että koira esteen lukitsee. Enkä vaan töhötä menemään, vaikka se este siinä linjalla tyrkyllä muka niin hyvin onkin. Koru ei oleta, se tekee tasan sen mitä pyydän tai jätän pyytämättä. Videossa rata noin puolivälistä loppuun. Niin muuten ja heti tosta keppien jälkeisestä putkesta lähtiessä paahtamaan eteenpäin tuli juuri monta kertaa sen ensimmäisen hypyn ohi. Sitten alkoi noteerata sen kun tein pienenpienen tuuppaisun kohti hyppyä. Kepit haki joka kerta hienosti ja pysyi siellä vaikka irtosin sivulinjassa kohti putkea.
Kiva fiilis jäi koulutuksesta!
Mutta tänään olikin sitten kisat ATT:llä. Miten voikin noin kivasti menneen koulutuksen jälkeen mennä kisat noin mönkään? Tuntui ettei meillä Korun kanssa ole minkäääääännäköistä yhteistä säveltä radalla. Kumpikaan ei lue toisiaan ei yhtään :/ Ekat kaksi agirataa molemmat hyllylle.
Vika oli hyppis jonne yritin hiukan tsempata ja sanoin itselleni että nyt ohjaan enkä oleta taas. Koru heti sitten kakkoshypyllä riman päälle jotenkin huonosti, jonka johdosta teki todella kurjannäköisen lennon kuperkeikkaa kaatuen :( Ja minä hölmö jatkan rataa! No, ei siinä järki sanonut lopettaa Koru kun ei ollut moksiskaan vaan samantien ylöspäästyään jatkaa paahtamista. Niin minun järki ei siinä tilanteessa sano että kannattaisi varmaan lopettaa. Luulin saaneeni radalta kympin, mutta ei se tuomari näköjään antanutkaan keppien jälkeisestä hässäkästä mitään kieltoa?! Hoih, kyllä olisi kuulunut. Mutta se ja sama, vitonen tai kymppi, hyödytön tulos :D
Todella tyytyväinen olin tuon hyppiksen kepeille vientiin! Päätin että takana leikkaan toiselle puolelle ja se joko onnistuu tai ei. Niin onnistui! Yhden muun onnistuneen miniohjaajan näin leikkaavan takaa keppien toiselle puolelle. Sekä muutamia epäonnistuneita, ja loput eivät yrittäneetkään. Jotain mieltä virkistävää omasta toiminnasta sentään :)
Täytyy varata fyssarille aikaa Korulle että katsoo saiko kroppa tuosta ilmalentokuperkeikasta jotain damagea. Toivottavasti ei, mamin pieni urhea pinseri kun kaikkensa yrittää. Vaikka sitten pää kainalossa :) <3
Alla juuri tuo meidän kyseinen kuperkeikkarata. Kiitos kuvaamisesta Tiina!
Niin vain tämä raakkuvaris otti ja läksi tänään urhoollisesti ATT hallille Sonjan treeneihin. Ja tein ihmeellisen huomion! Sekä ulkona kylmässä, että viileässä hallissa ääni ei ollut ollenkaan enää sen oloinen että muutama sana vain lisää ja sitten se katoaa taas. Olihan ääni painoksissa, mutta kesti puhua koko ajan. Mutta heti kun kotimatkalle lähdettiin ja treenikaveri Päivin kanssa tunnin matkan autossa höpötettiin, niin meni ääni paljon huonommaksi?! Tuolla 'kylmäraikaskosteampi' versus 'kuumakuivasisäilma' on oltava jotain tekemistä asian kanssa ja vahvasti. Vaikka olin ihan varma että treeneissä muiden kanssa hölöttäessä ja viimeistään treenin ja juoksemisen jälkeen kurkku ja ääni on ihan kamalat. Eikä!
Öhh. Sen sijaan jalat meinasi tehdä tenän. Pienellä lämmöllä ja karmeilla päänsäryillä viime viikonloppuna alkanut tauti, ja sitten perään tämä äänenmenetyshässäkkä, on tehnyt miulle viikon loman lenkkeilystä. Ja voi hyvää päivää tuntui että jalat iskee hapoille toista kertaa koko rataa vetäessä! Argh! Otettiin sitten yksittäisiä kohtia radalta, sanoin että nhyyyt ei muuten pysty enää vetämään kaikkea 24 estettä putkeen, jalat tekee tenän, ei kurkku!
Treeni menikin muuten ihan hyvin, mutta että omassakin päässä on se 'surullinen tosiasia' että talvella puuttuva vakituinen treenipaikka näkyy meidän menossa. Sonja sanoi että ei ole meno samaa kuin viime syksynä. Ei ole ei, ja sen tuntee. Vaikkakaan en ota siitä paineita. Yhtään ei tullut olo että virheitä söhlätessä alkaisi ottaa kupoliin niinkuin vielä joskus taannoin. Mutta tosiasia vaan on se että kun treeniä on ollut kahden käden sormiin mahtuva määrä sitten lokakuun alun jälkeen, niin se näkyy meidän menossa.
Erityisen onnellinen taas olin Koru neidin hienoista kontakteista. Hienosti pysyy vapautuskäskyyn saakka! Kylläkin joka ikinen kerta näin harvakseltaan treenatessa käy niin kuumana että radalla olevan ensimmäisen kontaktin luistaa läpi kun ei vaan maltaaaaaaaa kun höyryä tulee korvistaaaaa! Mutta. Rauhallisesti uusiksi vaan, ei kelpaa sellainen läpiluistaminen vaikka ei millään lailla sitä koskaan hyppääkkään. Sitten muistaa että ainiin maltettava on ei se vaan auta :) Myös lopun poispäin käännös hypylle sujui vaivatta monta kertaa ekasta kerrasta lähtien. Sekä pujottelu loppuun saakka vaikken saattanut, keppien loppuessa seinään ja minun suunnan jatkuessa takaviistoon. Jei!
Hieno Koru! Kunpa vain mami osaisi ohjata ja jaksaisi aina lyllertää tarpeeksi kauan ja lujaa siellä mukana... :)
Hallin lämpimässä tilassa kosketusalustatreeniä ennen omaa vuoroa. Eipä olekkaan Koru neidillä mitä tahansa sattuu 'läppyjä' :D Nojoo. Käytettyjen Diorin puutereiden samettisia suojapusseja löytyy jokunen kappale :)
Treenikaverit Eija ja Nelli tekee rataa. Aalta tuonne putkeen menossa....
Nyt kun tää miun puhekyky (eli ääni) otti ja lähti (taas kerran) ihan kokonaan ja sairaslomalla kotona töröttelen (mitenniin muka vaikea tehdä töitä kun myyjä on?!) niin on aikaa tehdä kaikkea 'einiinhyödyllistä' mutta mitä on pitänyt tehdä jo niin kauan että hävettää. Plärätä koneelta kuvia tonne miun kuvagalleriaan. Sinne olen itseasiassa lisäilly pikku hiljaa jo muutamana viime päivinä aina joka koiralle jotain kuvia. Mutta näinä päivinä taas kokoajan lisää.
Tähän onkin pakko laittaa kuva missä jotenkin ilmenee noiden kahden pöhlön, nuijan ja tosinuijan eli Korun ja Pimun touhut :D Laatu ja tarkkuus kuvassa on jotain aivan hävettävän hirveetä (!!!) mutta silti oli se pakko laittaa juuri tuon takia että siitä niiiiin loistavasti näkee mitä pöhlöjä nuo kaksi yhdessä on :) <3 kuvanlaadusta viis (argh!).
Älkääkä välittäkö muutenkaan kaikista galleriaan nyt siirretyistä kuvien laadusta. Tuuppaan sinne nyt surutta huonompilaatuisiakin (epätarkkoja ja liian tummia/kirkkaita) kuvia ihan siksi koska olen löysännyt nyt kriteereitä noissa 'nääonvainomiakoiriajagallerissatilaavaikkakuinkapaljon' jutuissa. Kivat tilanteet ja esim. Pimun kasvu ja Lolan 'mummoutuminen' on niissä paljon tärkeämpää kuin että kaikki täytyisi olla teknillisesti nappiotoksia. Nih :)
Loppiainen. Loppiainen! Kaikki lomat ja pyhät vietetty ja arki alkakoon. Jheeee. Noniin, sarkasmit sikseen.
Tuohan se arki oman hyvänsäkkin. Sais vaan nyt joku tämä pikkuhiljaa kummitteleva tauti joko iskeä kunnolla päälle tai loppua. Pää on kun haminan kaupunki ja otsaa jomottaa, tuntuu siis koko pää ihan kummalle jo ties monetta päivää. Pientä lämpöä on jo toista päivää, ja tänä aamuna ääni oli painoksissa ja kurkkua kröhisti. Ei nyt jouda sairastamaan hitto! Lauantaina on Korun kanssa Sonjan koulutus ja siellä on oltava iskussa, piste.
Sunnuntainakin ja tänään loppiaisena mitä hienoin keli, mutta sen verta pakkasta ja tuulta tälle kehon 'ollakko kipeä vaiko eikö olla' olotilalle että jätinpä sitten hikilenkit ulkona tekemättä. Voihan tympeys!! Noo, onneksi koirat osaa nauttia myös takkatulesta eivätkä valita ja kiukuttele :)
Buhahh!! Anteeksi vaan kaikille lumen rakastajille. Mutta miusta tää on niin siistiä kun on tammikuu eikä lunta! Mie vihaaaaaaaannnn auton putsaamista töihin lähtiessä, sekä kolaamista. Sekä sitä että ei voi käydä lenkillä niillä teillä missä aina käyn jossa koirat saa olla vapaana ja liikkua sillälailla kun haluavat, koska niitä ei aurata. Mutta kun ei ole lunta niin lenkkeily jatkuu! Juhuuu! Tokihan tässä oli useita päiviä välissä kun lunta tuli ja sitten en lenkille sinne mennyt, koska Pimun mahtavalle maavaralle jo muutaman sentin hankikin on liikaa :) Ja sitten kun lumi sulaa niin tulee muutamaksi päiväksi jäätikkö. Mutta tänään taas päästiin lenkille. Ja kylläpä olikin ihanaa!
Ja voi luoja tätä iPhonen superkuvalaatua! Riipii katella tälläsiä kuvia, mutta kun tuota 1,2 kilon 'pikku' laatukameraa ai noinniinku jaksa kannella lenkeillä mukana. Ei sovi taskuun ei! :)