Odotti sitä että saako ohjaukseensa, tai pikemmin voisi sanoa Korun avuksi radalle yhtään sitä mitä oli keskiviikkona kuullut. Enkä viitsi niitä asioita ja virheitä ruveta tässä erittelemään, tarina on liian pitkä :D Siispä kestän lähinnä kerronnassa mitä ne asiat saa miun päässä ja kirjaimellisesti miun ja Korun yhteistyössä radalla aikaan.
Niin. Ne asiat mitä päässäni nämä muutaman päivän pohdin, valkeni miulle todella näiden päivien aikana. Uskon että ohjaustansa voi todella pystyä muuttamaan jos sisäistää ongelmat ensin päähänsä. Vaikkakin joka ihmisellä on se oma tietyn lainen ja näköinen tyyli koiraa ohjata, eikä se perus 'tyyli' pohjimmiltaan muutu varmaan ikinä kuten juoksutyyli ja asento (juu tiedetään juoksen p...e pitkällä ja varmaan aina tulen juoksemaan!). Mutta tarkoitan tätä muuta hienosäätöä ja vartalon hallintaa joka vaikuttaa erittäin olennaisesti ohjaukseen. Siis ainakin itseni nuo asiat täytyy ensin todella sisäistää. Ei riitä että se treenin vetäjä sanoo joka kerta, ja jopa joka viikko ja vuosi toisensa jälkeen samasta asiasta, johon tulee tuumattua että joojoo ja pieni parannus saattaa loppukerran toistoilla ilmetä, mutta virheet on ihan samat seuraavalla kerralla. Olen huomannut että miulle ei toimi kun sanotaan ja sanotaan ja sanotaan, ei vaan mene jakeluun. Tämän vuoksi olenkin ikionnellinen että Jaakon rataryhmään pääsin. Jaakolla on kyky sanoa asiat miulle sen verran tylysti ja rujosti, ja tavalla että ne myös JÄÄ päähän. Todella.
Kaiken muistaa mitä Jaakko on miulle näinä kertoina ohjeistanut. Mutta. Se suurin mutta. Sehän on aivan erikseen että kuinka tiukassa istuu ne vanhat piintyneet vartalonkäyttö tavat, ja näinollen kuinka hyvin tätä uutta pystyy radalla käyttämään vaikka ne takaraivossaan selvästi radalle mennessään muistaakin. Siispä minua ohjaavat koutsit, kuka ikinä, jos tätä luette, miun luvalla, sanokaa pliiissss miulle näkemänne epäkohdat sen verran tylysti että se myös menee miun puupäähän.
Siispä. Sonjan rata vaikutti kivalle. Yritin jo rataantutustumisessa miettiä kaikkia noita huomautettuja asioita. Koiran linjoja, vartaloni asentoja, liikkumistani koiraan nähden...kaikkea.
Sitten matkaan. Ensimmäisen kerran rata tyssäsi esteelle 16. Pois ennen viimeistä keppiväliä Korun katsellessa kepeistä metrin päässä olevaa 'yleisöä'. Uusi yritys kepeiltä eteenpäin ja seuraavan kerran matka tyssää esteelle 21 johon en uskalla tehdä kunnon saksalaista vaan jään jälleeeeeeennn kökkimään, katsomaan ja odottamaan että koira myös hyppää hypyn (mitä, mikä pelko ohittamisista, missä tiukassa miun päässä!?) ja tuloksena siis se että koira hukkaantuu ihan täysin ja jää miun väärälle puolelle ja meinaan juosta Korun yli nastalenkkareillani. Tuloksena tuosta kauhusta kankea Sonja. Saan noottia siitä että en herranpieksut enhän mie voi jäädä käkkimään noin! Ja mie selitän tavallista tarinaani että nokunnokunnokun se juoksee kumminkin ohi. Ei kelpaa selitykseksi, on luotettava koiraan että kun sille näytetään että hyppy mennään takaa niin se myös mennään takaa, liiku! Juujuu ihan kun en olis kuullut samaa sen sata kertaa. Ja taas kaikui Jaakonkin sanat pään sisällä, miks et sie luota koiraas pätkääkään! Uusi yritys, vielä vähän kökköinen mutta parempi. Kolmas yritys, todella hyvä. Ah! Se fiilis! Toteamus pään sisällä että luota koiraas luota koiraas...
Vielä hiottiin kohtaa josta putkesta tullessa pituudelle ja sen jälkeen keinulle, tein ensin keinulle takaaleikkauksen. Toimi mutta tiputti Korun vauhdin keinulle aikalailla. Sonja patisti vauhtiin ja tekemään persjätön pituuden jälkeen. Ehdin! Tuntui hyvälle.
Sonja kysyi haluatko yrittää koko rataa. Johon tuumasin kerrankin reippaasti että haluan! 27 estettä. Fiilis oli niin hyvä. Matkaan. Meno tuntui aivan käsittämättömän hyvälle! Missään vaiheessa ei tullut oloa että tulee hätäpaniikki, en ehdi tai en pysty. Koira kulki kuin unelma kun minä muistin pitää vartaloni kurissa ja ohjauksen koiralle näin selkeänä. Mieli oli kokoajan kartalla minne kuuluu mennä. Ilman sähellystä. Nollalla maaliin! Hienoa kuulla treenikaverienkin hurraavan kun omakin mieli on niin tyytyväinen omaan tekemiseen, ja Koruun tottakai :)
Noh, tiedän että näin ei tule käymään tulevaisuudessa joka kerta. Mutta mahtavaa huomata että jos jotain asiaa ottaa asiakseen päässään työstää niin kyllä niitä sinne radallekkin sitten saa siirrettyä. Tähän on pakko uskoa jatkossakin. Jatkamme harjoituksia...
Kohtaamme alinomaa monia mahdollisuuksia,
jotka ovat taitavasti naamioituneet ongelmiksi.
-kirjoittaja tuntematon-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti