Kismet

 

KISMET

Something Like Quite A Mama's Girl
Bordercollie,tricolor
Narttu
s. 13.10.2020


Alkuun siis toteamus vieraammille lukijoille että Kismethän on siis Geishan pentu :)

Mutta siis, itse tarinaan...
Kun Geishan tuli aika täyttää sijoitussopimuksen pentue, alkoi hyvin monen suusta kuulua kysymys "tuleeko sulle sitten pentu?!" Johon vastasin aina aidosti ja vahvasti että en ole kummallakaan ajatuksella, että "pakko saada pentu!! Mutten myöskään tunne tarvetta toistella itselleni lausetta Envoiottaapentua envoiottaapentua envoiottaapentua. Että menen tosi vahvasti fiiliksen mukaan. Jos tulee olo että 'oi onpas ne kaikki söpöjä' muttei sen kummempaa, niin sitten minulle ei ole pentua tarkoitettu. Mutta että jos sieltä nousee joku 'pakko saada' yksilö joka ei jätä mieltä rauhaan, niin sitten se saa meille tulla <3
No. Koitti päivä kun Geisha lähti kasvattaja Janikan luokse odottelemaan pentujen syntymää. Ja minä aloin toivoa mielessäni että 'antakaa nyt ylemmät voimat/tahot/taikavoimat/sattumat mitkä ikinä lie nyt tuon koiran synnytyksen edes onnistua tässä elämässä, jos ja kun kaikki muu menee elämässä aikalailla perseelleen (tietäjät tietää en jaksa selostaa)'.
No. 13.10.2020 iltapäivällä alkoi tapahtua. Synnytys käynnistyi.
Ensimmäisenä tuloillaan oli iso uros jota Geisha yritti synnyttää kauan. Sille käytiin hakemassa sitten tuntien yrittämisen jälkeen 'vauhtia' eläinlääkäristä. Ja kaksi eläinlääkäriä sai avustettua ison trikki uroksen normaalia kautta ulos. Seuraavaksi syntyä putkahti itse luonnollisesti trikki narttu eläinlääkäriaseman lattialle. Tämän jälkeen lähdettiin takaisin Janikan luokse odottelemaan loppujen pentujen syntymää.
Ja odotteluksi se jäikin.
Viimeiset kolme päädyttiin keskellä yötä keisarileikkaamaan päivystyksessä.
Loppu hyvin kaikki hyvin sinänsä. Vaikka toki parhain Geishalle olisi toki ollut että kaikki pennut olisivat syntyneet luonnollista tietä. Mutta näin ei käynyt. Mikä ei yllättänyt lainkaan, mikäpä se olisi minun elämässä näiden terveysasioiden kanssa mennyt niinkuin parasta olisi. No, ei mikään. Ainoa asia mitä silloin elämässäni toivoin, oli että antakaa edes tuon koiran synnytyksen mennä hyvin.
No vaikka loppu hyvin kaikki hyvin ja pennut elossa ja hyvissä voimissa, niin ei tuo nyt aivan suunnitelmien ja toiveiden mukaan mennyt...

Mutta tästä päästään siihen miksi meillä on nyt pentu? Kuka meillä nyt asustaa?

Geisha ja muutaman tunnin ikäiset pennut <3

No, jos et jo arvaa, niin kyllähän kohtalo minulle tuon omin avuin syntyneen tytön osoitti <3
Kenen mielestä hömppäajatuksia, kenen mielestä ei. Mutta itseäni tuo ajatus ei jättänyt rauhaan.
Ja onneksi Janika oli myötämielinen että juuri tämä tyttö saa meille muuttaa kun viimein päätöksiä tehtiin kuka muuttaa kenenkin luo <3

Kiitos Janika kun sain hoitaa ja viettää pentujen kanssa aikaa useita kertoja. Aivan ihanaa oli nähdä pentujen syntymä, ja heti niiden seuraavat elintunnit kun yöllä sanoin Janikalle että mene sinä nyt muutamaksi tunniksi nukkumaan, minä jaksan kyllä valvoa, yökukkuja kun olen :)
Janika meni nukkumaan ja minä jäin päivystämään ja katselemaan Geishaa ja pentuja aamuun saakka.
kylläpäs se olikin jännää.

Ihanaa oli seurata pentujen kasvua ja kehittymistä. Pienistä matomönkeröisistä tuli huterasti liikkuvia koiran alkuja silmät sirrillään. Jotka kerta kerralta muuttui paremmin ja vauhdikkaammin liikkuviksi maailman suloisimmiksi koiranpennuiksi!
Ja vaikka alussa tuntui että tuo päivä ei tule ikinä että saan hakea Geishan ja pennun kotiin.
Niin sieltä se vain saapui :) Ja nyt näin jälkikäteen voi toki sanoa niinkuin aina että kylläpäs kaikki kävi äkkiä!

Saavuttu kotiin 1.12.2020

 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti