Narttu
s.1.8.2013
... Kun 12-vuotta sitten ensimmäisen kerran kirjoitin sähköpostia Pähkinän kenneliin kyselläkseni chihuahuasta hiukan enemmän, en olisi uskonut että se päivä kun chihu talooni saapuu, koittaa vasta 12 vuoden kuluttua. Nooo, mieli tuolloin muuttui, kääpiöpinsereitä tuli taloon ja mukanaan vahvasti vienyt agilityharrastus veivät mukanaan ja vuodet vierivät...
Kunnes erääseen agilitykoulutukseen keväällä 2013 'tunki' sitten vierailijaksi ystäväni pienisuuri chihupersoona, vaikka 'ystävällisen painokkaasti kehoitin olla tuomatta kyseistä persoonaa minun näkyville' koska tiedän ikäni chihusta välillä enemmän välillä vähemmän haaveilleena miten siinä käy... Ja niin kävi...
Aloinkin 'hiukan katsella chihuja' sillä silmällä. Välillä kotona vihjaistessa että olisipa ihana tälläinen pieni viipottaja jota olen kauan halunnut...
Netissä silmiini sattuessa unelmieni värinen narttupentu, olin jo aivan suossa. Äkkiä yhteyttä kasvattajaan tiedustellakseni että onko tuon värisiä narttupentuja todellakin vapaana!? Suoraa vastausta en edes saanut, vaan meidät toivotettiin vain tervetulleiksi katsomaan pentuja. Niin mentiin, ja palasia loksahteli paikoilleen kun me ihastuimme pentuihin kun hullut puuroon. Ja mekin taisimme kelvata kasvattajalle kotiehdokkaaksi tuollaiselle pienelle aarteelle. Ja onnekseni muruseni erittäin myönteinen suhtautuminen chihun perheeseen tulemisesta sinetöi asian että meille todellakin tulee tälläinen pieni sydämenvaltaaja. Päätös soitettiin kasvattajalle että pennun otamme, jos vain suinkin ollaan se koti johon hän pennun haluaa antaa koska muitakin ottajia oli...
Olin vain kuvitellut kerran livenä yhden aika pienen b&t chihun nähtyäni että voi luoja unelmaksi jää eihän noita varmalla saa mistään ikinään. Niin vain meille sellainen saatiin, 12 vuoden hiljainen haaveeni :)
Pimu on osoittautunut aivan mainioksi persoonaksi. Välillä voi vaan ihmetellä että voiko noin pienessä eläjässä olla noin paljon vauhtia ja virtaa?! Pimun perävispilä vispaa alituiseen ja pohdittavaksi jää heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa :D Rakkaalla lapsella monta nimeä ja yksi erittäin vakiintuneista kutsumanimistä alkaa olla Hihhuli. Ei vaan yksinkertaisesti voi olla huonompanakaan päivänä hymyilemättä kun Pimun hihhulointia ja elämäniloa seuraa :)
Chihuahua on minulle juuri sitä mitä se onkin. Tai, kuuluisi olla. Koira on lelun kokoinen, syötävän suloinen ja erittäin helpon kokoinen mukaanotettavaksi minne vain. Mutta ennenkaikkea se on koira. Sillä on ihan samanlaiset jalat kuin isommallakin koiralla joilla se itse kävelee eikä koiraa tarvitse kantaa jokapaikkaan. Hampaat joilla se syö kokoonsa nähden isojakin luita. Ja koiran tahto. Vaikka se 800 grammaisen pennun tirinämurina olikin lähinnä säälittävän suloista Pimun kokeillessa saako mamin perääntymään jos herkkuluu suussa muriseetirisee ettei se ottaisi sitä pois. Niin koosta huolimatta meillä opetellaan käytöstavat. Säälittää ne kodin koristeeksi tai omaksi asusteeksi otetut chihut, jotka eivät varmaan koskaan elämässään pääse lenkille oikeaan metsään, vaan saavat kävellä muutaman sata metriä jotkut pitsihörhöt päällään asfaltilla kaupungilla. Tokihan Pimulle on kokonsa puolesta jo turvallisempaakin olla sylissä vaikka ihmispaljoudessa kävellessä, mutta kun lenkille mennään niin ei teetä mitään ongelmia lenkkeillä muiden koirien mukana.
Tottakaihan Pimullakin jo vaatteita on, ja lisää tulee. Mutta jos sataa tai on pakkasta ja vaatteita on koiran hyväksi käytettävä, niin miksi ne eivät saisi olla söpöjä ja hauskan värisiä? Niin kauan tykkään koirillani mitä hauskemman värisistä ja ihanista vaatteista enkä näe niissä mitään väärää, kunhan istuvat mukavasti päällä ja niitä käytetään koiran hyödyksi eikä vain typeränä koristeena.
Chihuahua on minulle juuri sitä mitä se onkin. Tai, kuuluisi olla. Koira on lelun kokoinen, syötävän suloinen ja erittäin helpon kokoinen mukaanotettavaksi minne vain. Mutta ennenkaikkea se on koira. Sillä on ihan samanlaiset jalat kuin isommallakin koiralla joilla se itse kävelee eikä koiraa tarvitse kantaa jokapaikkaan. Hampaat joilla se syö kokoonsa nähden isojakin luita. Ja koiran tahto. Vaikka se 800 grammaisen pennun tirinämurina olikin lähinnä säälittävän suloista Pimun kokeillessa saako mamin perääntymään jos herkkuluu suussa muriseetirisee ettei se ottaisi sitä pois. Niin koosta huolimatta meillä opetellaan käytöstavat. Säälittää ne kodin koristeeksi tai omaksi asusteeksi otetut chihut, jotka eivät varmaan koskaan elämässään pääse lenkille oikeaan metsään, vaan saavat kävellä muutaman sata metriä jotkut pitsihörhöt päällään asfaltilla kaupungilla. Tokihan Pimulle on kokonsa puolesta jo turvallisempaakin olla sylissä vaikka ihmispaljoudessa kävellessä, mutta kun lenkille mennään niin ei teetä mitään ongelmia lenkkeillä muiden koirien mukana.
Tottakaihan Pimullakin jo vaatteita on, ja lisää tulee. Mutta jos sataa tai on pakkasta ja vaatteita on koiran hyväksi käytettävä, niin miksi ne eivät saisi olla söpöjä ja hauskan värisiä? Niin kauan tykkään koirillani mitä hauskemman värisistä ja ihanista vaatteista enkä näe niissä mitään väärää, kunhan istuvat mukavasti päällä ja niitä käytetään koiran hyödyksi eikä vain typeränä koristeena.
Tälläinen alle kaksikiloinen hihhuli myös toimii erittäin hellävaraisena mutta tehokkaana herätyskellona. Jos ei meinaa joku meinata jaksaa herätä, niin Pimun kun nostaa sänkyyn niin jopas herää kun puolitoista kiloa maailman iloisinta pikkukoiraa hyppii naamalla, puree korvia, nenästä kuuluu tuhina ja häntä vispaa! Herätys on taattu mutta hyväntuulinen. Suosittelen kaikille :)
Kiitos Tulikukka luottamuksesta ja pienen ilopillerin uskomisesta juuri meidän huomaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti