KORU
Kääpiöpinseri
Narttu
s.14.6.2010
Koru keväällä 2014 |
Korun tuloa talouteen en ollut tarkkaan suunnitellut. En ole ihminen joka suunnittelee koiran ottamista niin että tuolta ja tuolta otan koiran sitten ja sitten siitä ja siitä yhdistelmästä ja sitten siitä tulee minulle uusi agilitytykki. Itselleni täytyy tulla fiilis, se joku, että tämä on tarkoitettu minulle.
Jokainen tyylillään, mutta itseäni pelottaa ajatus tuollaisesta koiran ottamisesta ja esineellistämisestä. Koira kumminkin on koira eikä esine joka on ehjä ja varmasti suunniteltuun käyttötarkoitukseensa sopiva. Mitä vaan voi tapahtua, tulla sairauksia, tai yksinkertaisesti koira vaan haistattaa lajille pitkät siitä innostumatta.
Jokainen tyylillään, mutta itseäni pelottaa ajatus tuollaisesta koiran ottamisesta ja esineellistämisestä. Koira kumminkin on koira eikä esine joka on ehjä ja varmasti suunniteltuun käyttötarkoitukseensa sopiva. Mitä vaan voi tapahtua, tulla sairauksia, tai yksinkertaisesti koira vaan haistattaa lajille pitkät siitä innostumatta.
Varmaan pari vuotta ennenkuin Koru minulle tuli, olin höpöttänyt että minulla on koiranpaikka kotona auki, koira saa tulla vaikka päivän varoitusajalla jos tulee oikea fiilis että tämä on nyt minulle tarkoitettu. Ystävälleni kyllä joskus iltaa istuessani sanoin että joskus jos minulle toinen narttukoira tulee siitä tulee nimeltään Koru....
Silloin tällöin, harvoin mutta tasaisin väliajoin katselin erinäisiä kääpiöpinseripentueita ympäri nettiä. Mutta mikään ei koskaan tuntunut oikealle, ei tullut sitä fiilistä. Välillä yritin miettiä että haluaisinko jonkun toisen rotuisen ja tutkin eri rotujakin. Ei. Mikään ei tuntunut oikealle. Aikaa kului...
Kunnes eräänä kesäisenä iltana jälleen selailin nettiä, ja kävin kasvattajan sivuilla jossa Lolan sisko asustaa. Olin käynyt tuolla sivuilla aiempaakin ja huomannut että Marikalla on pentuja, jotka olivat jo varattuja. Mutta nyt oli Marikan sivuille ilmaantunut ilmoitus että yksi narttupentu onkin vapaana. Ajatus kävi mielessä että, jaaaaa, vai pentu vapaana... Kunnes jälleen seuraavana iltana löysin itseni katsomassa samoja sivuja ja samaa ilmoitusta. Mietin taas että jaaaa, pentu vapaana ja olivat jo jokusen viikon vanhoja. Miksihän. Kunnes taaaas seuraavana iltana löysin itseni miettimästä tuota samaa ilmoitusta enkä saanut sitä enää mielestäni pois. Joten päätin kirjoittaa Marikalle että mikäs juttu tämä on, narttu vapaana, miksi, olen miettinyt pentua kauan mutta juurikaan sen enempää en ole niitä etsimällä etsinyt ja toisen koiran paikka on taloudessa ollut vapaana kauan. Kuulemma joku toinen kasvattaja olikin perunut pennun ottamisen. Mentiin sitten katsomaan viisiviikkoisia pentuja. Vieläkään matkalla en ollut varma olisiko minun koirani siellä. Siellä sitten ihailin pentuja ja
tunnustelin fiilistäni olisiko siinä minun pentu. Kyllä siinä katselun loppuvaiheessa tuumasin että tässä on minun koira, sitä tullaan hakemaan kotiin parin viikon päästä :) Ja kiitän itseäni ja jotain korkeampia voimia että luotin fiilikseeni! Maailman mahtavin Koruni.
Ja kun kutsumanimi oli päätetty jo aikapäiviä sitten niin kysyin kasvattajalta voisiko viralliseen nimeen liittää jotain Koruun liittyvää :) Ja niin Korusta tuli Aurra Sing Black Jewel.
Agilityä aloin esitellä Korulle vähitellen ottamalla Korua välillä Lolan treenejä katsomaan ja tunnustelin Korun fiilistä mahtaako se innostua minun kanssa touhuamaan lajia. Pian alkoi näyttää että innostusta löytyy joten pikkuhiljaa alettiin opetella pieniä teknisiä juttuja, käännöksiä siivekkeillä ja kosketusalustaa kontakteja varten. Muistaen aina että kentällä on hauskaa ja lujaa juokseminen kannattaa, suunnasta ja tyylistä ei niin väliä :D Ja sillä tiellä ollaan edelleen :D Saas nähdä mitä lajissa yhdessä tehdessä tapahtuukaan. Siispä harjoitus jatkunee, tosimielellä muttei tosissaan, vai miten se menikään :)
Perusluonteeltaan Koru on kotona aivan mahtava. Oli itsellekkin täysi yllätys miten mahtavasti se suhtautuu Pimuun. Siksi hieman jännitin koska myönnettäköön että Korulla oli taipumuksena hiukan kiusata (nyt jo pilven päältä meitä katselevaa) Iines kissaani. Hieman jännitti rupeaako Koru pomottamaan pienempäänsä, koska Lolalle ei 'mahda mitään' Lola on noista se kiistaton johtaja. Mutta mitä vielä. Käsittämättömän paljon se antaa Pimun riekkua ja roikkua, hyppiä päällä ja takajaloissa kiinni ja sietää lähes kaikkea Pimun hihhulointia miten päin vain. Kahdella pöhlöllä on aina niin hauskaa keskenään :D
Kiitos Marikalle tästä mahtavasta perheenjäsenestä ja agilitykaverista <3 Enempää en voisi edes toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti