Treenissä kartalla ja kisoissa kartta hukassa

Torstaina oli kauan odotettu Tuulian yksäri. Tai siis sen puolikas. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kaksoisyksäristä neljännes. Nojoo, tuo ei ehkä nyt ollu tässä se tärkein asia kumminkaan :)
Kiva rata jossa taas nähtiin se että tarkkana on oltava tai Koru paahtaa esteistä ohi! Se ei tasan anna mitään ilmatteeks joten millonhan mie mahdan tän asian oppia?! Juu, tiedän, never :D Mutta jos näillä tulevilla 9 kerralla vaikka sitten Elinan kurssilla Elina niistä aina muistuttaisi niin josko alkaisin edes sillon tällön siihen kiinnittää huomiota, että ohjaa, pidä ohjaus tai törkkää sen verran jalalla! Että koira esteen lukitsee. Enkä vaan töhötä menemään, vaikka se este siinä linjalla tyrkyllä muka niin hyvin onkin. Koru ei oleta, se tekee tasan sen mitä pyydän tai jätän pyytämättä. Videossa rata noin puolivälistä loppuun. Niin muuten ja heti tosta keppien jälkeisestä putkesta lähtiessä paahtamaan eteenpäin tuli juuri monta kertaa sen ensimmäisen hypyn ohi. Sitten alkoi noteerata sen kun tein pienenpienen tuuppaisun kohti hyppyä. Kepit haki joka kerta hienosti ja pysyi siellä vaikka irtosin sivulinjassa kohti putkea.
Kiva fiilis jäi koulutuksesta!

Mutta tänään olikin sitten kisat ATT:llä. Miten voikin noin kivasti menneen koulutuksen jälkeen mennä kisat noin mönkään?  Tuntui ettei meillä Korun kanssa ole minkäääääännäköistä yhteistä säveltä radalla. Kumpikaan ei lue toisiaan ei yhtään :/ Ekat kaksi agirataa molemmat hyllylle.
Vika oli hyppis jonne yritin hiukan tsempata ja sanoin itselleni että nyt ohjaan enkä oleta taas. Koru heti sitten kakkoshypyllä riman päälle jotenkin huonosti, jonka johdosta teki todella kurjannäköisen lennon kuperkeikkaa kaatuen :( Ja minä hölmö jatkan rataa! No, ei siinä järki sanonut lopettaa Koru kun ei ollut moksiskaan vaan samantien ylöspäästyään jatkaa paahtamista. Niin minun järki ei siinä tilanteessa sano että kannattaisi varmaan lopettaa. Luulin saaneeni radalta kympin, mutta ei se tuomari näköjään antanutkaan keppien jälkeisestä hässäkästä mitään kieltoa?! Hoih, kyllä olisi kuulunut. Mutta se ja sama, vitonen tai kymppi, hyödytön tulos :D
Todella tyytyväinen olin tuon hyppiksen kepeille vientiin! Päätin että takana leikkaan toiselle puolelle ja se joko onnistuu tai ei. Niin onnistui! Yhden muun onnistuneen miniohjaajan näin leikkaavan takaa keppien toiselle puolelle. Sekä muutamia epäonnistuneita, ja loput eivät yrittäneetkään. Jotain mieltä virkistävää omasta toiminnasta sentään :)
Täytyy varata fyssarille aikaa Korulle että katsoo saiko kroppa tuosta ilmalentokuperkeikasta jotain damagea. Toivottavasti ei, mamin pieni urhea pinseri kun kaikkensa yrittää. Vaikka sitten pää kainalossa :) <3
Alla juuri tuo meidän kyseinen kuperkeikkarata. Kiitos kuvaamisesta Tiina!

Ei se itse varis vaan sen koivet!

Niin vain tämä raakkuvaris otti ja läksi tänään urhoollisesti ATT hallille Sonjan treeneihin. Ja tein ihmeellisen huomion! Sekä ulkona kylmässä, että viileässä hallissa ääni ei ollut ollenkaan enää sen oloinen että muutama sana vain lisää ja sitten se katoaa taas. Olihan ääni painoksissa, mutta kesti puhua koko ajan. Mutta heti kun kotimatkalle lähdettiin ja treenikaveri Päivin kanssa tunnin matkan autossa höpötettiin, niin meni ääni paljon huonommaksi?! Tuolla 'kylmäraikaskosteampi' versus 'kuumakuivasisäilma' on oltava jotain tekemistä asian kanssa ja vahvasti. Vaikka olin ihan varma että treeneissä muiden kanssa hölöttäessä ja viimeistään treenin ja juoksemisen jälkeen kurkku ja ääni on ihan kamalat. Eikä!
Öhh. Sen sijaan jalat meinasi tehdä tenän. Pienellä lämmöllä ja karmeilla päänsäryillä viime viikonloppuna alkanut tauti, ja sitten perään tämä äänenmenetyshässäkkä, on tehnyt miulle viikon loman lenkkeilystä. Ja voi hyvää päivää tuntui että jalat iskee hapoille toista kertaa koko rataa vetäessä! Argh! Otettiin sitten yksittäisiä kohtia radalta, sanoin että nhyyyt ei muuten pysty enää vetämään kaikkea 24 estettä putkeen, jalat tekee tenän, ei kurkku!
Treeni menikin muuten ihan hyvin, mutta että omassakin päässä on se 'surullinen tosiasia' että talvella puuttuva vakituinen treenipaikka näkyy meidän menossa. Sonja sanoi että ei ole meno samaa kuin viime syksynä. Ei ole ei, ja sen tuntee. Vaikkakaan en ota siitä paineita. Yhtään ei tullut olo että virheitä söhlätessä alkaisi ottaa kupoliin niinkuin vielä joskus taannoin. Mutta tosiasia vaan on se että kun treeniä on ollut kahden käden sormiin mahtuva määrä sitten lokakuun alun jälkeen, niin se näkyy meidän menossa.
Erityisen onnellinen taas olin Koru neidin hienoista kontakteista. Hienosti pysyy vapautuskäskyyn saakka! Kylläkin joka ikinen kerta näin harvakseltaan treenatessa käy niin kuumana että radalla olevan ensimmäisen kontaktin luistaa läpi kun ei vaan maltaaaaaaaa kun höyryä tulee korvistaaaaa! Mutta. Rauhallisesti uusiksi vaan, ei kelpaa sellainen läpiluistaminen vaikka ei millään lailla sitä koskaan hyppääkkään. Sitten muistaa että ainiin maltettava on ei se vaan auta :) Myös lopun poispäin käännös hypylle sujui vaivatta monta kertaa ekasta kerrasta lähtien. Sekä pujottelu loppuun saakka vaikken saattanut, keppien loppuessa seinään ja minun suunnan jatkuessa takaviistoon. Jei!
Hieno Koru! Kunpa vain mami osaisi ohjata ja jaksaisi aina lyllertää tarpeeksi kauan ja lujaa siellä mukana... :)

Hallin lämpimässä tilassa kosketusalustatreeniä ennen omaa vuoroa. Eipä olekkaan Koru neidillä mitä tahansa sattuu 'läppyjä' :D Nojoo. Käytettyjen Diorin puutereiden samettisia suojapusseja löytyy jokunen kappale :)

Treenikaverit Eija ja Nelli tekee rataa. Aalta tuonne putkeen menossa....

Saikkupäivien kuvien pläräystä

Nyt kun tää miun puhekyky (eli ääni) otti ja lähti (taas kerran) ihan kokonaan ja sairaslomalla kotona töröttelen (mitenniin muka vaikea tehdä töitä kun myyjä on?!) niin on aikaa tehdä kaikkea 'einiinhyödyllistä' mutta mitä on pitänyt tehdä jo niin kauan että hävettää. Plärätä koneelta kuvia tonne miun kuvagalleriaan. Sinne olen itseasiassa lisäilly pikku hiljaa jo muutamana viime päivinä aina joka koiralle jotain kuvia. Mutta näinä päivinä taas kokoajan lisää.
Tähän onkin pakko laittaa kuva missä jotenkin ilmenee noiden kahden pöhlön, nuijan ja tosinuijan eli Korun ja Pimun touhut :D Laatu ja tarkkuus kuvassa on jotain aivan hävettävän hirveetä (!!!) mutta silti oli se pakko laittaa juuri tuon takia että siitä niiiiin loistavasti näkee mitä pöhlöjä nuo kaksi yhdessä on :) <3 kuvanlaadusta viis (argh!).
Älkääkä välittäkö muutenkaan kaikista galleriaan nyt siirretyistä kuvien laadusta. Tuuppaan sinne nyt surutta huonompilaatuisiakin (epätarkkoja ja liian tummia/kirkkaita) kuvia ihan siksi koska olen löysännyt nyt kriteereitä noissa 'nääonvainomiakoiriajagallerissatilaavaikkakuinkapaljon' jutuissa. Kivat tilanteet ja esim. Pimun kasvu ja Lolan 'mummoutuminen' on niissä paljon tärkeämpää kuin että kaikki täytyisi olla teknillisesti nappiotoksia. Nih :)

Voihan tauti ja arki

Loppiainen. Loppiainen! Kaikki lomat ja pyhät vietetty ja arki alkakoon. Jheeee. Noniin, sarkasmit sikseen.
Tuohan se arki oman hyvänsäkkin. Sais vaan nyt joku tämä pikkuhiljaa kummitteleva tauti joko iskeä kunnolla päälle tai loppua. Pää on kun haminan kaupunki ja otsaa jomottaa, tuntuu siis koko pää ihan kummalle jo ties monetta päivää. Pientä lämpöä on jo toista päivää, ja tänä aamuna ääni oli painoksissa ja kurkkua kröhisti. Ei nyt jouda sairastamaan hitto! Lauantaina on Korun kanssa Sonjan koulutus ja siellä on oltava iskussa, piste.
Sunnuntainakin ja tänään loppiaisena mitä hienoin keli, mutta sen verta pakkasta ja tuulta tälle kehon 'ollakko kipeä vaiko eikö olla' olotilalle että jätinpä sitten hikilenkit ulkona tekemättä. Voihan tympeys!! Noo, onneksi koirat osaa nauttia myös takkatulesta eivätkä valita ja kiukuttele :)

Hei vaan tammikuu!

Buhahh!! Anteeksi vaan kaikille lumen rakastajille. Mutta miusta tää on niin siistiä kun on tammikuu eikä lunta! Mie vihaaaaaaaannnn auton putsaamista töihin lähtiessä, sekä kolaamista. Sekä sitä että ei voi käydä lenkillä niillä teillä missä aina käyn jossa koirat saa olla vapaana ja liikkua sillälailla kun haluavat, koska niitä ei aurata. Mutta kun ei ole lunta niin lenkkeily jatkuu! Juhuuu! Tokihan tässä oli useita päiviä välissä kun lunta tuli ja sitten en lenkille sinne mennyt, koska Pimun mahtavalle maavaralle jo muutaman sentin hankikin on liikaa :) Ja sitten kun lumi sulaa niin tulee muutamaksi päiväksi jäätikkö. Mutta tänään taas päästiin lenkille. Ja kylläpä olikin ihanaa!

Ja voi luoja tätä iPhonen superkuvalaatua! Riipii katella tälläsiä kuvia, mutta kun tuota 1,2 kilon 'pikku' laatukameraa ai noinniinku jaksa kannella lenkeillä mukana. Ei sovi taskuun ei! :)

Vuosi 2014

Se oli hyvä vuosi. Voisin sanoa :)
Koiraharrastuksissa eli agilityssä vuosi oli parempi kuin vuosi 2013. Löysimme Korun kanssa jo jotain yhteistä säveltä tekemiseen. Aletaan jo ymmärtää toistemme suuntia ja aikeita radalla pikkuhiljaa ja alan luottaa siihen että Koru todellaKIN osaa kunhan minä vain luotan sen tekemiseen enkä yritäkkään ehtiä joka paikkaan viemään ja vahtimaan. Se ei vaan onnistu. Kyllä se osaa :)
Yhteisen sävelen osittainen löytyminen toikin meille menneenä vuotena Korulle Suomen Agiltyvalion arvon, sekä hyppyvalioitumiseen vaadittavat kaksi sertiä. Ja ansaitaksemme sen valionarvon täytyy yhteismenon edelleen parantua. Viimeisen hyppysertin saamme vastaanottaa sitten tulevana vuonna ylempien agilityjumalien niin salliessa :)

Vuoden 2015 agilityvuoden aloituksen kruunaa pääsy Jänesniemen Elinan valmennuskurssille. Ihan mahtavaa!! Pelotti että turha haaveilla mukaan pääsystä kun hakijoita on taas varmasti todella paljon. Lupaan joka kerta tehdä parhaani, ja urhoollisesti ihan kaiken mitä Elina sanoo :) ! Menneen syksyn kursseille en edes hakenut. Mikä lie kuningasidea sekin ollut olevinaan...
Mutta onneksi Sonjan kurssilla jälleen olimme, ja Raumalla Taru ja Topi jaksoivat treenien vedossa ahertaa lokakuulle saakka.

Koirattomia asioita sivutakseni ja jotain mainitakseni omassa elämässä kihlaus murun kanssa vuoden lopulla toi pisteen onnen päälle <3
Ja kauan omistamani kamera sai vihdoin viimein salamankin kaverikseen. Nyt on kuvaaminen entistä helpompaa myös todella hämärässä, vaikka kamerassakin ominaisuuksia kuvaamiseen riittää. Mutta silti. Hiukan kirpaisi nyt mennä sieltä mista aita on matalampi, ja hankin halvemman merkin salaman. Jossa kuitenkin erinomainen teho ja ominaisuudet. Vielä minä aion sen Canonin oman lippulaivan (hintaa 700 e..) hankkia joku päivä ja tuo nykyinen salama saa silti jäädä hyväksi orjaksi ja lisäsalamaksi. Siihen saakka mennään tuon kanssa, ja oikein kelvolle se vaikuttaakin.

Oikein ihanaa ja riemukasta vuodenvaihdetta kaikille! Ja Menestystä ja Onnea vuoteen 2015!

Toivottelee Maarit ja kolme karvahökkyrää  <3

Kolmoset :)

Tuumasi äitini kun kuvan näki koirista kun tein niille kaikille samanlaiset takit :)

Sadekangasta mutta lämpimällä paksulla fleecevuorilla. Eli kestää sade ja räntäkelit, mutta loistava ihan lämpötakkina pakkasellakin.
Pimullehan olin ommellu tuollasen samanlaisen jo aiempaa, mutta siihen tuli sen verran liian leveä tuo mahaläppä kainaloiden kohdalta että pitkällä lenkillä se päällä oli hangannu kainaloita. Toivottavasti tuo versio on nyt parempi. Lolalle ja Korullehan olen tuolla samalla hyväksi havaitulla kaavalla vääntäny takkeja jo vuosia ja vuosia.
Tuon Pimun edellisen takkiversion voisinkin myydä jollekkin vaikka pennulle joka ei montaa kilometriä mennä hopita se päällä kerrallaan, vaan tarviaa lähinnä lämmikettä tai sadesuojaa ulkona olon opetteluun ja ulkona pööpöilyyn. Siihen olis varmalla ihan loistava.
Se huutakoon siis hep joka tarviaa lämpömanttelia tosi pienelle pennulleen, tai muuten vaan samankokoiselle hippiäiselle kun Pimu on :) Manttelin selänpituus noin 22 cm.

Kaikenmaailman pööpöilyä!

*punoittaa*
... Juu, tää blogin raapustelu on hiemat jäänyt. Myönnän...eh.
Ja ei pelkästään siksi että elämä olis ollu niin tylsää. Ei suinkaan. Ei vaan oo eestyny jaksanu :)

Mutta mitä meille on sitten tapahtunu sitten viimesen toukokuisen päivityksen jälkeen. Vaikka mitä! Kertoisin jos muistaisin :D
Noniin. Mutta lähinnä agilityn saralta jos kerrotaan.
SM:t oli ja meni. Niin. Joukkueradalla Korun kanssa pystyttiin ihan ookoo rataan. Vitska keppien aloituksesta. Muuten rata ihan kivaa menoa. Joukkueen tulos hylätty. Yksilöissä sitten aika kaaoottinen karsintarata. En edes muista sitä kunnolla mutta pipariksi se meni.
Karsintoihin taas päätin vapaaehtoisesti jättää menemättä. Viime vuotisella tulostasolla ei ollut ne skabat vielä meille nyt tarkoitettu. Ja niin kaukana että päätin olla tuhlaamatta rahaani ja aikaani siihen reissuun. Ensi vuonna sitten kyllä haluan mennä :)

SM joukkuerata

Mutta, niin yleisesti, toukokuun jälkeen on joku, tai edes jotain, mennyt kohdalleen miun ja Korun yhteistyössä. Nollia on tullut jo useampi toukokuun jälkeen. Hyppysertejäkin kaksi. Ensimmäinen olikohan toukokuussa, joten hyppyvaliokellokin saatiin siis silloin käyntiin.
Alla Koru harjavallassa kaksi nollavoittoa, josta toiselta SERT-H.

Harjavallassa toukokuussa. Kaksi nollavoittoa, toiselta SERT-H.

Salo, ja missattu piirinmestaruus :D :D  Mutta SERT-H.

Piirinmestaruuskisat elokuussa Salossa sössin käynnistämällä kuulemma ajanoton omilla hiuksillani komentamalla Korua istumaan niin lähellä ekaa hyppyä. Mutta ratanollat molemmilta radoilta nopeimmilla ajoilla, joten ilman tuota 'tukkavitosta' olisi Koru piirinmestari. No, elämä on :)
Tällä hetkellä ensi kesän arvikisoihin meillä on koossa nollavoitto, tuplanolla, sekä jokunen irtonolla. Mutta joku vielä puuttuu. (Onks tää teksti vähän suurpiirteistä nyt?! :D :D) No ihan sama, on vasta syyskuu ehtii ne tulla!
Lähdöt kusee edelleen pahasti. Mutta viimeisin aksakoulutus, vetäjänä ihanainen Jenna, antoi hyvät keinot taas jota lähdetään nyt noudattamaan orjallisesti. Sinänsä hyvä asia että samaa linjaa tämä vetää kun ennenkin ja siihen sisältyviä kikkoja ollaan ennenkin kokeiltu, mutta jostain syystä jätetty. Joten Koru parkaa ei onneksi sekoiteta asialla sen enempää. Vaan vedetään vaan nyt samalla linjalla jatkossa aina, rauhassa, siististi ja selkeästi pienin viilauksin. Katotaan kun päästään enemmän treenaamaan tuottaako tulosta. Kyseisessä koulutuksessa toimi niin hienosti.
Aiheesta hiihtoliittoon. Näin muuten Raumalla omissa kisoissa ykkösissä ihanan chihun!! Tuli ihan kauhee polte opettaa tolle Pimu kirpullekkin jotain ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta, oli se niin hassun ihana menijä! Pieni oli kyllä sekin, mutta silti Pimua isompi. Öh. Saa nähdä, jos eestyn :)

Mutta. Muuta. Kesällä eestyin käymään Savonlinnassakin. Murun kanssa ehdittiin onneks olemaan mökilläkin yötä. On se vaan niiiiin paras paikka olla ja rentoutua <3 Pääsi Pimukin ekaa kertaa mökille :) Siellä kylläkin oli Pimun mielestä ihan kamalan inhottavia kusiaisia jotka kusi varpaisiin ja sitten oltiin niiiiiiin surkeita ja liikuntakyvyttömiä että!

Panoraamakuva Savonlinnan Seurahuoneen kattoterassilta muikkuja syödessä....

Mamiiiiiii!! Mie kuolen näihin kusiaisiin!!

Älkää te ny veneellä lähtekö ja meitä tänne jättäkö!

 Savonlinnassa tavattiin myös Wilma koiraystävää, ja miun yllätykseksi Pimu löysi yhteisen sävelen Wilman kanssa oitis :) Olivatpa hauskaa katsottavaa kun yhdessä tohottivat menemään!

Wilma ja Pimu

Koko kesän ootin myös Linnanmäelle pääsyä. Reissu uhkasi mennä myttyyn muuttuneiden lomakuvioiden vuoksi. Mutta pääsin kun pääsinkin sinne! Voi sitä aikuisen kakaran riemua niissä vemputtimissa!

Lomaa on vielä viikko jäljellä. Onneksi säästin. Saas nähdä milloin sen sitten pitää.

Noita ihania aamulenkki kelejä muistelen taas koko pitkän talven.....

Ainiin! Vaihdoin/lisäsin tänne vähän jokaiselle sivulle kuvatkin.

Hyvää alkanutta syksyä itse kullekkin :) !

Mutajuoksua ja muuta ajanvietettä

Edellisessä päivityksessä kauhistelin kun edellisistä kuulumisista on jo kaksi viikkoa... Ehheh. Nyt on kuukausi edellisestä....
Nooooh! Hengissä ollaan.
Vappukin meni. Piti ottaa koirista tälläinen hassu kuva :)

 
Kisoissa ollaan käyty. En kylläkään muista missä edellisen päivityksen jälkeen. Mutta, eipä sillä niin merkitystä. Sillä merkintöjä kisakirjaan ei olla saatu sitten ainuttakaan. Tuokaan ei varmaan ketään yllätä! :)
Savonlinnassa käytiin äitienpäivänä. Samalla reissulla käytiin 'kasvattiseuran' kisoissa. Joka olikin huisin outo kokemus. Ei oikein saanu sitä oikeeta jännittävää kisafiilistä päälle koska järki ei vaan sanonut että täällä on nyt ihan oikeat kisat hei! Ihan mahtavaa että seura pitää taas vuosien tauon jälkeen oikeita kisoja. Sillä miun kymmenvuotisen harrastajauran aikana Savonlinnassa ei järjestetty ainoitakaan oikeita agikisoja. Ihan mahtavaa että sekin on taas mahdollista! Mutta siis. Miulla järki varmaan vaan sanoi että epistelemään ollaan tultu :D
Eikä sieltäkään merkintöjä kisakirjaan. Olipa harmi että säänhaltija ei sinä päivänä suosinut meitä. Keli oli aivan karmea. Kenttä muuttui päivän edetessä mutalammikoksi koska sade ei tauonnut yhtään. Alla yleiskuvaa kännykkälaadulla kentästä ja Koru ratojen jälkeen :D :D

Kamerakin oli mukana ja sitä jopa hetken aikaa käytinkin. Medi kolmosten ekasta startista napsuttelin reilut sata kuvaa, jonka jälkeen päätin pistää kameran pussiin ja olla kastelematta sitä enempää. Mutta tuolta kuvagalleriastani löydätte ne kaikki kuvat. Niitä saa vapaasti käyttää signeerauksen ollessa kuvassa.

Ainiin ja sähköpostissa tällä viikolla saapui vahvistus Korun valionarvosta :)

Huomenna mennään aksaamaan taas ATT halliin Sonjan oppiin, ja sitten tälle keväälle oli luvassa vielä Oreniuksen koulutus ensi viikonloppuna Raumalla. Ja tietenkin alkaneet kesätreenit Raumalla maanantaisin Tarun ja Topin opissa. Mukavaa!
Aurinkoista kevään jatkoa kaikille! Pitää silmät ja korvat auki ja varokaa käärmeitä, ettei käy niinkun Korulle pari kesää sitten.

 

Öllöttelyä

Ohohhh onko edellisestä kirjoituksesta jo kaksi viikkoa!? Kylläpäs aika menee.
No mutta, mitä on tapahtunut.
Ei mitään :)
Parissa kisoissa ollaan valioitumisen jälkeen käyty, Porissa sekä Lempäälässä. Molemmissä yhtä loistavilla tuloksilla. Eli ei aivan ainuttakaan merkintää kisakirjaan.
Porissa yhdellä radalla oli jo lähellä. Keskimmäisellä agiradalla meno tuntui hyvälle. Kunnes viidenneksi viimeisenä esteenä oli keinu... Koru oli edeltävällä radalla tehnyt lentokeinun (ehkä tuo lentokeinu on kumminkin positiivisempi reaktio ja toimintatapa asiasta 'khäääkkkk keinu!', kuin se hiipiä sinne ja hypätä puolesta välistä pois). Noohhh, jäin siis tällä muuten niin hyvällä radalla sitten keinulle itse käkkimään ja jännittämään kuinka Koru sen tällä kertaa suorittaa. Suoritti muuten hienosti, reippaasti päähän ja keinu alas, mutta läksikin sitten omia aikojaan keinulta, niin siinä hetkessä kun koira lähtee ja itse et kerkeä mukaan ja tajuat että edessä olevan hypyn se vielä hyppää oikein mutta sen jälkeisen muurin ei, joka tuli siis oikeasti kiertää takaa. Hurja tunne kun näet tapahtumat etukäteen! Ja juuri näin kävi, roiskista vaan kun minä olin myöhässä niin hylkyhän se pamahtaa kolmanneksi viimeiseltä esteeltä kun olet myöhässä niin olet myöhässä...
Lempäälässä sitten vaihtelevalla menestyksellä. Hyppyradalta mystinen kymppi kun Koru kääntyi putkessa takaisin, syytä en tiedä, putkeen ohjasin normaalisti tehden kylläkin putkella takaaleikkauksen. Liekö se sitten sai Korun kääntymään ympäri. Toinen kielto putkelta jonne lähetin taas aivan normaalisti ja 'silminnäkijöiden' mukaan selkeästi. Mutta ohi sitten jälleen paahdettiin. Harmi kun ei radat jääneet videolle niin olisin voinut tarkastaa että liekö sitten taas lenkkarit osoittaneet 20 senttiä väärään suuntaan eikä prikulleen sillen putken sisäänmenolle...... hoihhh....

Se niistä menneistä kisoista. Nyt ollaan lomalla!! Kylläpäs kelit meitä helliikin! Aijai ihanaa. Ollaan vaan olla öllötetty. Koska päätin että mihinkään ei mennä tai mitään sen kummemmin tehdä. Nyt on aika levätä ja nukkua univelka pois ja rauhoittua hiukan. Tekeepäs kropalle hyvää aijai. Jos joku ei jo tiedä niin mie kun olen vuosikausia ollut sellainen että vaikka joka viikko ja kuukausi vannon että nyt alan nukkua enemmän. Mutta p...n marjat. Vuosikausia on menty sillä että aamuvuoriviikkoina yöunet on maksimissaan 6 h (luksusta!) ja normaalisti sen 4,5-5,5 tuntia. Hitsi kun olis muutakin tekemistä tässä elämässä kun nukkua! :D Vaikka omaan nilkkaansahan siinä lirittää kun ei nuku tarpeeksi. Ja se kyllä alkaa näkyä vähän joka asiassa. Joten kylläpäs nyt lomalla onkin nannaa nukkua aamulla pidempään ja tehdä päivän mittaan asioita omaan tahtiin.
Ainiin ja Pimu neitikin, iältänsä 8,5 kk nyt aloitti elämänsä ensimmäisen juoksun.
Tässäpä tyylinäytettä kun sohvalla on ruuhkaa kun aurinko siihen niin kivasti lämmittää :)