lauantai 17. tammikuuta 2015

Treenissä kartalla ja kisoissa kartta hukassa

Torstaina oli kauan odotettu Tuulian yksäri. Tai siis sen puolikas. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kaksoisyksäristä neljännes. Nojoo, tuo ei ehkä nyt ollu tässä se tärkein asia kumminkaan :)
Kiva rata jossa taas nähtiin se että tarkkana on oltava tai Koru paahtaa esteistä ohi! Se ei tasan anna mitään ilmatteeks joten millonhan mie mahdan tän asian oppia?! Juu, tiedän, never :D Mutta jos näillä tulevilla 9 kerralla vaikka sitten Elinan kurssilla Elina niistä aina muistuttaisi niin josko alkaisin edes sillon tällön siihen kiinnittää huomiota, että ohjaa, pidä ohjaus tai törkkää sen verran jalalla! Että koira esteen lukitsee. Enkä vaan töhötä menemään, vaikka se este siinä linjalla tyrkyllä muka niin hyvin onkin. Koru ei oleta, se tekee tasan sen mitä pyydän tai jätän pyytämättä. Videossa rata noin puolivälistä loppuun. Niin muuten ja heti tosta keppien jälkeisestä putkesta lähtiessä paahtamaan eteenpäin tuli juuri monta kertaa sen ensimmäisen hypyn ohi. Sitten alkoi noteerata sen kun tein pienenpienen tuuppaisun kohti hyppyä. Kepit haki joka kerta hienosti ja pysyi siellä vaikka irtosin sivulinjassa kohti putkea.
Kiva fiilis jäi koulutuksesta!




Mutta tänään olikin sitten kisat ATT:llä. Miten voikin noin kivasti menneen koulutuksen jälkeen mennä kisat noin mönkään?  Tuntui ettei meillä Korun kanssa ole minkäääääännäköistä yhteistä säveltä radalla. Kumpikaan ei lue toisiaan ei yhtään :/ Ekat kaksi agirataa molemmat hyllylle.
Vika oli hyppis jonne yritin hiukan tsempata ja sanoin itselleni että nyt ohjaan enkä oleta taas. Koru heti sitten kakkoshypyllä riman päälle jotenkin huonosti, jonka johdosta teki todella kurjannäköisen lennon kuperkeikkaa kaatuen :( Ja minä hölmö jatkan rataa! No, ei siinä järki sanonut lopettaa Koru kun ei ollut moksiskaan vaan samantien ylöspäästyään jatkaa paahtamista. Niin minun järki ei siinä tilanteessa sano että kannattaisi varmaan lopettaa. Luulin saaneeni radalta kympin, mutta ei se tuomari näköjään antanutkaan keppien jälkeisestä hässäkästä mitään kieltoa?! Hoih, kyllä olisi kuulunut. Mutta se ja sama, vitonen tai kymppi, hyödytön tulos :D
Todella tyytyväinen olin tuon hyppiksen kepeille vientiin! Päätin että takana leikkaan toiselle puolelle ja se joko onnistuu tai ei. Niin onnistui! Yhden muun onnistuneen miniohjaajan näin leikkaavan takaa keppien toiselle puolelle. Sekä muutamia epäonnistuneita, ja loput eivät yrittäneetkään. Jotain mieltä virkistävää omasta toiminnasta sentään :)
Täytyy varata fyssarille aikaa Korulle että katsoo saiko kroppa tuosta ilmalentokuperkeikasta jotain damagea. Toivottavasti ei, mamin pieni urhea pinseri kun kaikkensa yrittää. Vaikka sitten pää kainalossa :) <3
Alla juuri tuo meidän kyseinen kuperkeikkarata. Kiitos kuvaamisesta Tiina!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti