Tuohan se arki oman hyvänsäkkin. Sais vaan nyt joku tämä pikkuhiljaa kummitteleva tauti joko iskeä kunnolla päälle tai loppua. Pää on kun haminan kaupunki ja otsaa jomottaa, tuntuu siis koko pää ihan kummalle jo ties monetta päivää. Pientä lämpöä on jo toista päivää, ja tänä aamuna ääni oli painoksissa ja kurkkua kröhisti. Ei nyt jouda sairastamaan hitto! Lauantaina on Korun kanssa Sonjan koulutus ja siellä on oltava iskussa, piste.
Sunnuntainakin ja tänään loppiaisena mitä hienoin keli, mutta sen verta pakkasta ja tuulta tälle kehon 'ollakko kipeä vaiko eikö olla' olotilalle että jätinpä sitten hikilenkit ulkona tekemättä. Voihan tympeys!! Noo, onneksi koirat osaa nauttia myös takkatulesta eivätkä valita ja kiukuttele :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti