FI AVA Aurra Sing Black Jewel

Nyt se on totta. Miun pieni Koruseni on nyt agilityvalio!! 3 vuoden ja 9 kk iässä.
Valionarvo ei ole miulle minkäänlainen mittari, tai itseisarvo tässä harrastuksessa. Mutta kyllä se itselle sellainen palkka ja merkki tästä tehdystä työstä on että jaksaa taas treenata ja innostua asioista vaikka välillä (voi lukea myös: useimmiten) ei menekkään ihan putkeen.

Olin hartaasti toivonut onnistumista agiradalla jo pidemmän aikaa ihan siksi että usko itseen ja omaan tekemiseen alkoi jo hiipua vahvasti kun tuntui ettei koskaan onnistu. Se että onnistuu pitkästä aikaa, tuntui maalissa niiiiiin uskomattoman hyvälle! Koru läksi ihan viimeisten joukossa ja heti radalta pois käveltyäni joku tokaisi että se oli muuten sellainen veto että menitte toisiksi. Tuumasin vaan iloisesti että ai no wau. Luokassa kumminkin 56 koiraa ja paljon nollia. Tuntui hienolle. Ihan rauhassa odottelin ja mietin että kukahan mahtoi voittaa luokan. Menin sitten katsomaan tuloksia.... Ja kun näin tulokset ja SERT-A:n Korun tuloksen perässä niin ensin piti katsoa muualle, miettiä katsooko oikeaa paperia lainkaan. Sitten katsoin uudelleen, ja suusta vain tuli hihkaisu että serti, saatiin serti, minun koirasta tuli valio! Johon joku vieressä ollut tuumasi että no hienoa, onnea! Ja sitten alkoikin itkettää. Tuntukoot vaan jonkun mielestä miten typerälle vaan mutta minkäs sitä tunteilleen voi, kyllä se siinä niin hienolle tuntui.
Palkintojen jaossa tuomari kysyi että voitteko vastaanottaa sertin, onko teillä jo näyttelytulos? Minä siinä puoli itkua mutta samalla onnenhymyllä naurulla sopertamaan että kyllä on, voidaan ottaa :)

Samojen kisojen eka startti menikin jälleen varastetun lähdön ja kaoottisen yleisfiiliksen takia reisille puolivälissä rataa. Viimeinen hyppis oli hauska, erilainen jotenkin paljon tiiviimpi rata jossa tiukka ihanneaika. Harmi kun sekin päätyi hylkäykseen, olisi ollut kiva nähdä yltääkö Koru ihanneaikaan johon ei monikaan mineistä yltänyt. No, ei voi ajatella tuollaisia. Rata hauskaa kieputusta ja Koru päätyi ampumaan putkeen muurin sijasta. Hauskaa oli!

Tästä jatketaan normaaliin malliin asioiden opettelua ja yritämme saada noita lähtöasioita paremmalle mallille.

PS.Komean kokoinen on tuo ATT:ltä saatu AVA ruusuke kyllä :)

Hammaskeijun pinkki possu!

Pimu täyttää muutaman päivän päästä 8 kk. Eikä meillä ollut edelleenkään maitohampaat lähteneet suusta. Alhaaltakohan oli lähtenyt yksi pieni etuhammas, ja yksi isompi poskihammas. Tiukasti jökötti paikallaan kulmahampaat sekä kaikki minimaalisen pienet etuhampaat. Oli aika soittaa eläinlääkäriin että tarttettais vissiin apua niiden pois karistamisessa....
Lääkärissä vaaka näytti 1,6 kg, juuri sen mitä tiesinkin mutta halusivat silti punnita :)
Sen mukaan rauhoitusainetta kuulemma laittoivat, mutta Pimupa tuumasi että eihän sillä vielä yhtään nukuta joten olivat joutuneet laittamaan reilusti enemmän, ja erilaisia aineita :)
Pimu tuumasi että pirrrhana minua ette noin vaan kukistakkaan!
Nukkuihan se viimein ja suusta poistettiin pienet ylähampaat sekä kaikki kulmahampaat. Takahampaat olivatkin kuulemma kondiksessa. Mutta pieniä alaetuhampaita eivät poistaneet koska uusia ei ollut hiukkaakaan näkyvillä. Joten odotellaan mitä tapahtuu...
Ruumiinlämpö oli mennyt aika alas pitkän operaation aikana joten aika kauan joutui Pimu lämmittelemään asemalla ennenkuin kotiin laskivat. Kuvissa mamin sylissä lämpimien kaurapussien alla :) Ja ostin asemalta pinkin pikkupossun jonka vatsassa asusti tennispallo. Kerroin Pimulle että hammaskeiju toi sen vietyjen hampaiden tilalle ;) Keksin että pallon kun saa vatsasta pois niin tilallehan saa vaikka herkkuja possun vatsan täyteen. Koru sitten illalla jo testasi possunheittoa lihapullat vatsassa. Toimi :)
Pimu testaa vasta huomenna. Siihen saakka podemme ankaraa krapulaa. Voi mamin kirppua <3

Nooran purinaa

Mikä ihana lauantai! Jälleen mahtavan lämmin ja aurinkoinen päivä.
Yhdentoista jälkeen starttasin tojohkalla matkaan taasen kohti Purina Centeriä ja tällä kertaa kääpiöpinseriköörin koulutusta Noora Keskievarin opastuksella.
Nooraa en ollutkaan ennen tavannut koulutuksen merkeissä, enkä kyllä siis muutenkaan. Mutta olipa positiivinen kohtaaminen! Noora on kouluttaja minun makuuni. Oli napakka, todella napakka ja vaativa. Ensimmäinen asia mitä Noora ankarasti karsi oli negatiiviset ja kielteiset ajatukset, että en osaa en pysty ei tästä mitään tule. Joku siellä vitsaili ääneen että ai kamalaa en osaa ei tästä mitään tule, kammoan tälläistä, niin pamautti Noora että kerran vielä kuulen tuon niin et tee mitään, nyt suu kiinni! Mahtavaa :D! Itsekkin tuohon sortuu ihan liikaa että en minä osaa enkä pysty (vaikka se tosiasia onkin, ehhehhh). Pitäisi vaan pitää ne mölyt mahassaan ja luottaa että perskeles kyllä minä pystyn! Koska niinhän se on että itse omia ajatuksiaan sitä johtaa ja niihin alkaa sitten uskoa. Nyt tämä tyttö yrittää edes hiukan parantaa tapojaan ja pitää kielteisiä en osaa en pysty ajatuksia agissa kauempana pääkopastaan. Nih.
Mutta siispä itse koulutuksessa perehdyttiin jälleen kerran tähän Korun lähdössä pysymättömyys ongelmaan. Jälleen tähän sonklaamiseen kului liian monta ja arvokasta minuuttia pois muulta koulutukselta. Mutta ei se auta. Asiaan on vain puututtava. Vielä en ole valmis luovuttamaan ja siirtymään lentäviin lähtöihin. En tahtoisi luovuttaa. Vaikka sitäkin Noora sanoi (itse niin tehneenä pahasti lähtöongelmaisen koiransa kanssa) että sillä saisin enemmän keskittymiskykyä radalle kun voisin miettiä radalle lähtiessä rataa kokonaisenvaltaisemmin kuin pelätä sitä lähtöä ja kaikki muu unohtuu. Onneksi Jaakko oli toisella puolella itse treenaamassa ja näki tilanteen ja ohjeisti Nooraa mitä oltiin keskiviikon treenissä asian suhteen tehty, niin jatkettiin sitten samalla linjalla.
Muuten Noorakin puuttui tähän minun älä ohjaa esteitä vaan ohjaa linjoja ongelmaan. Minun pitäisi paljon enemmän yhä edelleen unohtaa ne esteet ja ohjata Korulle vain kunnon linjoja. Koru sai kiitosta ja kehuja liikkeestään ja menostaan sekä ryhmäkavareilta että Nooralta, etenee mageesti eikä minulla olisi aikaa pööpöillä tai jäädä katselemaan sen koiran menoa. Ehheh. Siispä, harjoitus jatkukoon!

Menneenä keskiviikkona oli myös Jaakon koulutus. Siellä siis puututtiin tuohon lähtöongelmaan erilailla pienen pohdinnan jälkeen kun sanoin että TSAUn kisoissa varastaminen oli jo suorastaan törkeää, saas nähdä mitä tulosta tämä nyt tuottaa. Katsotaan. Muuten treeniradan pääpaino valssaamisessa. Liike minulla toimii ja näyttääkin kuulemma ookoolle, mutta tosiasiassa minulla on suunta aivan hukassa ja ajoitukset myöhässä. Jaakko vitsailikin että voisiko yhden toisen kurssilaisen (terveisiä vaan Sessa :) ) ja minun valssit yhdistää?! Toisella kun toimii ajoitus mutta liike on kökömpää, ja minulla toimii liike mutta silti ajoitus on metsässä ja oma suunta hukassa :D Ehheh voi meitä kökkyröitä! Ja taasen voi vaan todeta että etiäpäin, sano mummo lumessa!!

Huomenna onkin vapaapäivä.
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille :)

Niin ne ajat muuttuu. Sano kissa kun akalla pöytää pyyhki!

Viime viikonloppu olikin sitten hiukan erilainen kun tuo ihanainen toissa viikonloppu. Blaah.

Lauantain aamulenkki käytiin lumiloskamikäliesiltivähänpakkastamuttaräntää, kelissä. Ei ollu lämpöä ja auringonpaistetta ei. Noooo. Lenkki tuli silti tehtyä heti sängystä noustua enkä edes kuollu sinne :D

Sunnuntaina sitten kisat Liedossa TSAUlla. Nii. Ei paljoa mainittavaa niistäkään. Hiukan kurjaa oli olla hiekkapohjaisessa hallissa joka hohkasi kylmää. Iso työ oli yrittää pitää päässänsä muitakin ajatuksia kuin että kylläpä palelee! Ainoastaan kolmannelle radalle sain sellaisen hyvän lämmön itseeni ja tsempin päälle. Tämä kolmas rata olikin hyppis josta päivän paras tulos. Vitska jälleeeeeeen yhden esteen ohituksesta. Nou comments. Ei uutta meille. Muuten mielestäni kiva suoritus itseltä ja Korulta. Tatsi ihan kohdillaan.

Agiradat vaihtelevalla kohelluksella läpi. Joka ikisessä startissa Koru kumminkin varasti lähdössä. Yhdessä ihan törkeästi. Radoilla sinnetänne sinkoilua ja esteiden ohituksia. Mutta, kontaktit malttoi ottaa taas kyllä tosi hienosti joka hiukan lohduttaa. Että vaikka muuten sikailee ja höyryä pursuaa korvista niin kontakteja ei loiki. Mahtavaa. Sentään jotain hyvää.

Nohh pää pystyyn ja treenejä kohti eihän se muu auta! Tällä viikolla tiedossa kahdet huipputreenit, samoin ensiviikolla! Sinne siis :)

Tälläisiä viikonloppuja lisää kiitos!

Lauantai aamu. Silmät aukenee puoli kymmeneltä ja eilisillan suunnitelman mukaan aikomus oli startata aamulenkille heti herättyä.

Makkarissa on pimentävä verho joten täytyi raahautua ylös verhoja raottamaan ennenkuin näki oikeasti ulos ja vallitsevan sään. Ja mikä mieletön keli olikin kun ulos katsoo! Useampi aste lämmintä ja aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta! Mikä kuu ja päivä nyt ihan oikeesti on täytyi taas kerran miettiä ihan ajatuksella. Kyllä se vaan maaliskuun 8. päivä on.

Äkkiä jotain sopivaa vaatetta päälle että pääsee ulos. Siinä tohinassa tajusin että nyt on kyllä aivan pakko ottaa kamera mukaan ja ottaa koirista jokunen kuva noin hienolla ilmalla kun eivät takkejakaan enää päälle tarvia. Painaahan tuo kapistus ihan mukavasti mukana useampaa kilometriä kannella, mutta onneksi muruseni kantoi tuota häkkyrää ne ajat kun tiesin että en kuvaa.

Mahtava keli kävellä auringon helottaessa joka jo selvästi hiukan lämmittääkin. Tässäpä pari kuvaakin jotka tuolla lenkillä linssiin tarttuivat. Enemmän täytyisi yrittää jaksaa siirrellä galleriaan.

Toki lauantain kruunasi illan 'pienet' roskaruuan ja muun herkun syönnit xD... Ja muuten vaan kotona rentoutuminen murun kainalossa.

Mutta entäs sunnuntai. Ainoa ikävä puoli päivässä oli että vapaapäivänä täytyi herätä herätyskelloon. Vaikkakin onneksi vasta yhdeksältä :)

Luvassa siis jälleen Sonjan treeniä Turussa ATT:n hallilla. Luvassa viimeinen kerta tätä kurssia ennen uuden starttaamista huhtikuussa. Tälle kerralle oli kerrottu pidettävän nollarata treeniä... Koirakot riviin järjesty ja sarjatulella suorittajat radalle koska pihalle joutuu jos virhe tulee oli kerrottu.

Sinne on kyllä aina niin kiva mennä. Kiva halli ja niin mukava ryhmä.

Mutta taas se ulkona vallitseva lähes kesäinen keli (ainakin ajankohtaan nähden) riitti tuomaan jo aivan älyttömän hyvän mielen. Perille päästyäni Korun kanssa perinteiselle 2 km alkulenkille auringon alle.

Hallissa Sonja muistutteli että nollatreeniä ei tule ottaa niin vakavasti, mutta jos virhe tulee niin pelin henki on että pihalle joutuu ja seuraava kehiin. Nollaan tähdätään ja muu ei kelpaa...

Asetelma toikin treeniin kivan paineen, koirat kävi ihan erilailla kuumina ja ilmeisesti ohjaajia jännitti myös. Tsuumailin siinä ratakuvioita ja ihmeen selkeästi sain itselleni kuviot aikaan jolla Korua mitkäkin kohdat vien. Päälle vielä vankka päätös itselle että nyt et tupeksi sen koiran tiellä, ja ohjaat etkä oleta! Korun vuoro startata oli kolmantena. Lähdössä kisojen tuntua, ei meinannut Koru pysyä paikallaan, mutta pienillä palautuksilla saatiin rata lähtemään käyntiin vasta minun luvasta. Heti alusta meno tuntuikin mukavalle ja päätin että nyt en varmistele (lue:käkkerehdä Korun edessä ja katso joka askelta jonka se ottaa esteiden ohittamisen pelossa jolloin olen joka kohdassa myöhässä) vaan menen ja sillä sipuli. Koru teki työtä käskettyä kun miullakin jopa jalka nousi ja kaikki muumit oli laaksossa ja inkkarit kanootissa. Nollalla maaliin!!!! Eka yrittämällä!!! Wuhuuuu, ajattelin kyllä että samalla vauhdilla juoksen lähimpään kioskiin jossa teen heti loton, tai ostan edes ässäarvan. Varmalla olisin nyt rikas. Mutta enpä vaivautunut. Seuraava suoritusvuoro (kolme nollan yrityskierrosta oli tiedossa) koittaisi taas pian.

Toisella nollayrittämällä nolla kaatui jo nelosesteen rimantiputukseen, takaakiertoon johon Sonja olikin laittanut riman 35:een. Aiai Koru.

Ja kolmas nollayritys kaatui (ei kyllä yllätä tämä yhtään) esteelle seitsemän jossa tyypilliseen tapaani töhöilin enkä malttanut ohjata (kohta jossa ei MIHINKÄÄN kiire!) ja sain Korun ohittamaan esteen. Ja poiiiiiis radalta niinkun pelin henki kuului.

Treenatessa tuota rataa sitten pohdittiin mikä siellä jäi vaivaamaan. Halusin esteiden 11-12 välisen persjätön sujuvammaksi ja tehtiinkin se sitten 10 ja 11 väliin, toimi paremmin. Myös tuo seiskaeste jossa töhöilin otettiin uusiksi todetakseni että siinä ei todellakaaaaan ole kiire yhtikäs mihinkään vaan sen voi aivan rauhassa ohjata. Huoh. Voi minä töhö. Myös 35 rimoja sinne tänne muistuttaakseni Korua että vaikka on tarkoituksella nuorena opetettu hyppäämään säästeliäästi niin silti ei saa urautua vaan niitä korkeuksia tulee myös hiukan arvioida itse mistä hypätään. Eikä radalla enää yhtään rimaa tippunutkaan. Mutta kolahteli kyllä. Täytyy muistaa tuo rimakorkeuksien vaihtelu.

Treenistä jäi kokonaisuutena aivan älyttömän hyvä mieli. Pitäisi kyllä useamminkin saada tuollaisia kisanomaisia 'painetreenejä', uskon että niistä olisi iso hyöty kisatilanteisiin.

Onnistumisia naama matossa!

Maaliskuu! Se on täällä! Kyllä sitä on odotettukin. Monestakin syystä. Itselle maaliskuu on aina ollut sellainen virallinen 'kevät alkaa nyt', kuukausi. Maaliskuun lopulla siirretään kellot kesäaikaan jolloin miun maailma pelastuu! Ja, mikä ehkä nyt parasta, hyviä treenejä on luvassa monet tässä kuussa! On tuplaten Sonjaa, triplaten Jaakkoa sekä Nooraa kääpiöpinseripäivillä.

Maaliskuun aloitti Sonjan treenit. Otin aamulla asenteen että nyt muuten teen, treenaan, ja harjoittelen päpättämättä että ei tästä mitään tule tulipa sitten eteen ihan mitä vain ikinä. Niin tämä tyttö tekee uusiksi ja uusiksi eikä valita, Korukin on sen ansainnut.
Rata vaikutti muuten oikein kivalta, ei pitänyt olla suuria vaikeuksia aiheuttavia kohtia muuta kun tuo kirottu kolme esteen slaidit, taaksetyönnöt sekä välistävedot. Kaiken siinä sai kokeilla radan edetessä. Kyllä niitä hinkattiinkin rataantutustumisessa ja tenttasin Sonjaa että kuin ihmeen perin miun kuuluu siellä olla niissä välistävedoissa, ne kun on aina olleet meidän heikoin lenkki. Sonja selosti ja selosti ja kaikki pööpöili perässä :D
Rataa tehdessä meno kaatui yllätys yllätys kyllä taaksetyöntöjen viimeselle esteelle. Yllätys itselle. Jo siksikin että sitten välistävedot meni ekalla kerralla oikein. Välistävedot toisellakin yrittämällä menivät oikein joten ehkä Sonjan tenttaaminen ja asiaan kunnolla perehtyminen ennen suorittamista oli enemmän kuin hyödyllistä. Otettiin kohtaa uusiksi useamman kerran joten saatiin mukaan virheitäkin yrittämällä rohkeampaa liikkumista jollon saatiin Koru tulemaan ekan esteen ohi. Saatiin aikaan myös hieno turpakeikka ja lähituntuma nurmen pintaan! Astuin sivuttaisliikkeessä jotenkin toisen jalkani päälle ja lensin komeasti kyljelleni. Siinä ei sattunut kuin hiukan kämmeniin kun ilmalentoa vastaan otin, mutta nyt toisen lonkan päällä olevat läskit ovat hellät :) Ihminen voi myös nauraa itselleen ja nauroin vedet silmissä kun tuota turpakeikkaa videolta katsoin! Ajattelinkin josko laittaisi sen tänne ihmisten viihdykkeeksi. No, katsotaan nyt :D
Toistoilla saatiin sitten aikaan hyvä liike itselle ja Korulle jouhevat linjat. Tämän harjoittelua täytyy jatkaa. Videolla näkyy radan loppupuoli jossa ensin taaksetyönnöt ja sitten välistävedot. Slaidit oli radan alussa, joissa ei muuta heikkoa kuin slaidien eka esteelta toiselle olisi voinut olla huomattavasti pienempi kaarros.
Mukava treenipäivä mukavassa ryhmässä. Näitä lisää kiitos. Kiitos kuvaamisesta Eija :)