Rakas dementiamummukka kävi vähän lenkillä

Juuri kun pääsin mainitsemaan että koirilla on kaikki hyvin...
Päätin sitten tänään ensimmäistä kertaa mennä koirien kanssa metsään kävelylle tän kuumeviikon jälkeen. Ajattelin että kävelen pari kilsaa hissunkissun hitaasti, pääasia että itse saan raitista ilmaa ja koirat saa juosta vapaana.
Nooh, oltiin menty metsätietä sen matkaa että pari kilsaa tulisi mittariin kun ollaan palattu autolle. Vaan huomaampa noin 500 m ennen autoa että Lolaa ei näy missään. Kävelen muutaman kymmentä metriä takaisinpäin ja katson onko se jäänyt tyypilliseen tapaansa huuhailemaan kauas taakse. No ei ollut... Päätin kävellä autolle että josko se on jo viipottanut sinne koska Lolan tapoihin kuuluu tietä autolta poispäin mennessä hidastella ja huuhailla kuin havukka-ahon ajattelija. Ja takaisinpäin palatessa viipottaa aina ensimmäisenä hirmu vauhtia että lähes häviää näkyvistä. Nooo ajattelin että kävellään autolle että sinnehän se on jo viipottanut...
Tultuame autolle huomaan että eipä ole Lola autollakaan! Iskee vähän hätä.
Eikun kävelemään takaisinpäin uudelleen josko tulisi siellä vastaan, ja soitin jonkun matkaa käveltyäni Juhalle että tule sinäkin autolla lenkkipaikan alkuun jos on jostain syystä jo mennyt autosta ohi ja suunnistaa jo tietä kohti.
Kilometrin verran käveltyäni näen sitten että siellä se Lola töröttää keskellä tietä paikallaan vähän hölmistyneenä. Huudan kuin syötävä että 'Lola siellähän sinä olet, tule tänne nyt sieltä Lola!' Koira ei hievahdakkaan, katsoo vaan paikoillaan meitä. Koru lähtee juoksemaan Lolaa kohti tuhatta ja sataa, ja lähelle päästyään liikkuu Lolakin ja heiluttaa muina koirina häntää ja lähtee tulemaan Korun perässä meitä kohti.
Arvoitukseksi jää missä vaihessa Lola on jäänyt meistä jälkeen niin paljon (huomautukseksi että jaksaa kyllä erinomaisesti kävellä, kunhan huuhailee ja haistelee kun havukka-ahon ajattelija aina...) että meitä ei ole enää näkynyt, ja onko sitten lähtenyt jopa väärään suuntaan kävelemään.
Sillä on ennenkin näitä tullut vaikka ei näin pahoja. Nyt taitaa Lola joutua jatkossa aina pitkään fleksiin noilla lenkeillä koska kun tosiaan alussa huuhailee, ja sitten koohaa niin paljon muista edellä, niin en uskalla ottaa sitä riskiä että tosiaan jo vanha höppänöityvä koira ottaa ja katoaa ihan tosissaan kun suuntavaisto katoaa ja muisti pettää mistä oli tulossa ja minne menossa. Eikös ne sano ihmis vanhuksistakin että hauskoja mutta kovin vaarallisia ovat itselleen juuri ne ketkä fyysisesti ovat virkeitä, mutta muisti alkaa pettää. Jalat vie muttei enää muista minne :D :D Ai kamala. Ja kun kuulokin Lolalla alkaa olla todella huono, niin noissa tilanteissa ei auta huutaminenkaan mitään.
Mutta onneksi tänään loppu hyvin kaikki hyvin :) 2 km jaloittelun sijasta teimme sitten 4,4 km lenkin.

Lola ihmettelee miksi ihmeessä minä nyt remmiin jouduin? :D