Vuosi 2014

Se oli hyvä vuosi. Voisin sanoa :)
Koiraharrastuksissa eli agilityssä vuosi oli parempi kuin vuosi 2013. Löysimme Korun kanssa jo jotain yhteistä säveltä tekemiseen. Aletaan jo ymmärtää toistemme suuntia ja aikeita radalla pikkuhiljaa ja alan luottaa siihen että Koru todellaKIN osaa kunhan minä vain luotan sen tekemiseen enkä yritäkkään ehtiä joka paikkaan viemään ja vahtimaan. Se ei vaan onnistu. Kyllä se osaa :)
Yhteisen sävelen osittainen löytyminen toikin meille menneenä vuotena Korulle Suomen Agiltyvalion arvon, sekä hyppyvalioitumiseen vaadittavat kaksi sertiä. Ja ansaitaksemme sen valionarvon täytyy yhteismenon edelleen parantua. Viimeisen hyppysertin saamme vastaanottaa sitten tulevana vuonna ylempien agilityjumalien niin salliessa :)

Vuoden 2015 agilityvuoden aloituksen kruunaa pääsy Jänesniemen Elinan valmennuskurssille. Ihan mahtavaa!! Pelotti että turha haaveilla mukaan pääsystä kun hakijoita on taas varmasti todella paljon. Lupaan joka kerta tehdä parhaani, ja urhoollisesti ihan kaiken mitä Elina sanoo :) ! Menneen syksyn kursseille en edes hakenut. Mikä lie kuningasidea sekin ollut olevinaan...
Mutta onneksi Sonjan kurssilla jälleen olimme, ja Raumalla Taru ja Topi jaksoivat treenien vedossa ahertaa lokakuulle saakka.

Koirattomia asioita sivutakseni ja jotain mainitakseni omassa elämässä kihlaus murun kanssa vuoden lopulla toi pisteen onnen päälle <3
Ja kauan omistamani kamera sai vihdoin viimein salamankin kaverikseen. Nyt on kuvaaminen entistä helpompaa myös todella hämärässä, vaikka kamerassakin ominaisuuksia kuvaamiseen riittää. Mutta silti. Hiukan kirpaisi nyt mennä sieltä mista aita on matalampi, ja hankin halvemman merkin salaman. Jossa kuitenkin erinomainen teho ja ominaisuudet. Vielä minä aion sen Canonin oman lippulaivan (hintaa 700 e..) hankkia joku päivä ja tuo nykyinen salama saa silti jäädä hyväksi orjaksi ja lisäsalamaksi. Siihen saakka mennään tuon kanssa, ja oikein kelvolle se vaikuttaakin.

Oikein ihanaa ja riemukasta vuodenvaihdetta kaikille! Ja Menestystä ja Onnea vuoteen 2015!

Toivottelee Maarit ja kolme karvahökkyrää  <3

Kolmoset :)

Tuumasi äitini kun kuvan näki koirista kun tein niille kaikille samanlaiset takit :)

Sadekangasta mutta lämpimällä paksulla fleecevuorilla. Eli kestää sade ja räntäkelit, mutta loistava ihan lämpötakkina pakkasellakin.
Pimullehan olin ommellu tuollasen samanlaisen jo aiempaa, mutta siihen tuli sen verran liian leveä tuo mahaläppä kainaloiden kohdalta että pitkällä lenkillä se päällä oli hangannu kainaloita. Toivottavasti tuo versio on nyt parempi. Lolalle ja Korullehan olen tuolla samalla hyväksi havaitulla kaavalla vääntäny takkeja jo vuosia ja vuosia.
Tuon Pimun edellisen takkiversion voisinkin myydä jollekkin vaikka pennulle joka ei montaa kilometriä mennä hopita se päällä kerrallaan, vaan tarviaa lähinnä lämmikettä tai sadesuojaa ulkona olon opetteluun ja ulkona pööpöilyyn. Siihen olis varmalla ihan loistava.
Se huutakoon siis hep joka tarviaa lämpömanttelia tosi pienelle pennulleen, tai muuten vaan samankokoiselle hippiäiselle kun Pimu on :) Manttelin selänpituus noin 22 cm.

Kaikenmaailman pööpöilyä!

*punoittaa*
... Juu, tää blogin raapustelu on hiemat jäänyt. Myönnän...eh.
Ja ei pelkästään siksi että elämä olis ollu niin tylsää. Ei suinkaan. Ei vaan oo eestyny jaksanu :)

Mutta mitä meille on sitten tapahtunu sitten viimesen toukokuisen päivityksen jälkeen. Vaikka mitä! Kertoisin jos muistaisin :D
Noniin. Mutta lähinnä agilityn saralta jos kerrotaan.
SM:t oli ja meni. Niin. Joukkueradalla Korun kanssa pystyttiin ihan ookoo rataan. Vitska keppien aloituksesta. Muuten rata ihan kivaa menoa. Joukkueen tulos hylätty. Yksilöissä sitten aika kaaoottinen karsintarata. En edes muista sitä kunnolla mutta pipariksi se meni.
Karsintoihin taas päätin vapaaehtoisesti jättää menemättä. Viime vuotisella tulostasolla ei ollut ne skabat vielä meille nyt tarkoitettu. Ja niin kaukana että päätin olla tuhlaamatta rahaani ja aikaani siihen reissuun. Ensi vuonna sitten kyllä haluan mennä :)

SM joukkuerata

Mutta, niin yleisesti, toukokuun jälkeen on joku, tai edes jotain, mennyt kohdalleen miun ja Korun yhteistyössä. Nollia on tullut jo useampi toukokuun jälkeen. Hyppysertejäkin kaksi. Ensimmäinen olikohan toukokuussa, joten hyppyvaliokellokin saatiin siis silloin käyntiin.
Alla Koru harjavallassa kaksi nollavoittoa, josta toiselta SERT-H.

Harjavallassa toukokuussa. Kaksi nollavoittoa, toiselta SERT-H.

Salo, ja missattu piirinmestaruus :D :D  Mutta SERT-H.

Piirinmestaruuskisat elokuussa Salossa sössin käynnistämällä kuulemma ajanoton omilla hiuksillani komentamalla Korua istumaan niin lähellä ekaa hyppyä. Mutta ratanollat molemmilta radoilta nopeimmilla ajoilla, joten ilman tuota 'tukkavitosta' olisi Koru piirinmestari. No, elämä on :)
Tällä hetkellä ensi kesän arvikisoihin meillä on koossa nollavoitto, tuplanolla, sekä jokunen irtonolla. Mutta joku vielä puuttuu. (Onks tää teksti vähän suurpiirteistä nyt?! :D :D) No ihan sama, on vasta syyskuu ehtii ne tulla!
Lähdöt kusee edelleen pahasti. Mutta viimeisin aksakoulutus, vetäjänä ihanainen Jenna, antoi hyvät keinot taas jota lähdetään nyt noudattamaan orjallisesti. Sinänsä hyvä asia että samaa linjaa tämä vetää kun ennenkin ja siihen sisältyviä kikkoja ollaan ennenkin kokeiltu, mutta jostain syystä jätetty. Joten Koru parkaa ei onneksi sekoiteta asialla sen enempää. Vaan vedetään vaan nyt samalla linjalla jatkossa aina, rauhassa, siististi ja selkeästi pienin viilauksin. Katotaan kun päästään enemmän treenaamaan tuottaako tulosta. Kyseisessä koulutuksessa toimi niin hienosti.
Aiheesta hiihtoliittoon. Näin muuten Raumalla omissa kisoissa ykkösissä ihanan chihun!! Tuli ihan kauhee polte opettaa tolle Pimu kirpullekkin jotain ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta, oli se niin hassun ihana menijä! Pieni oli kyllä sekin, mutta silti Pimua isompi. Öh. Saa nähdä, jos eestyn :)

Mutta. Muuta. Kesällä eestyin käymään Savonlinnassakin. Murun kanssa ehdittiin onneks olemaan mökilläkin yötä. On se vaan niiiiin paras paikka olla ja rentoutua <3 Pääsi Pimukin ekaa kertaa mökille :) Siellä kylläkin oli Pimun mielestä ihan kamalan inhottavia kusiaisia jotka kusi varpaisiin ja sitten oltiin niiiiiiin surkeita ja liikuntakyvyttömiä että!

Panoraamakuva Savonlinnan Seurahuoneen kattoterassilta muikkuja syödessä....

Mamiiiiiii!! Mie kuolen näihin kusiaisiin!!

Älkää te ny veneellä lähtekö ja meitä tänne jättäkö!

 Savonlinnassa tavattiin myös Wilma koiraystävää, ja miun yllätykseksi Pimu löysi yhteisen sävelen Wilman kanssa oitis :) Olivatpa hauskaa katsottavaa kun yhdessä tohottivat menemään!

Wilma ja Pimu

Koko kesän ootin myös Linnanmäelle pääsyä. Reissu uhkasi mennä myttyyn muuttuneiden lomakuvioiden vuoksi. Mutta pääsin kun pääsinkin sinne! Voi sitä aikuisen kakaran riemua niissä vemputtimissa!

Lomaa on vielä viikko jäljellä. Onneksi säästin. Saas nähdä milloin sen sitten pitää.

Noita ihania aamulenkki kelejä muistelen taas koko pitkän talven.....

Ainiin! Vaihdoin/lisäsin tänne vähän jokaiselle sivulle kuvatkin.

Hyvää alkanutta syksyä itse kullekkin :) !

Mutajuoksua ja muuta ajanvietettä

Edellisessä päivityksessä kauhistelin kun edellisistä kuulumisista on jo kaksi viikkoa... Ehheh. Nyt on kuukausi edellisestä....
Nooooh! Hengissä ollaan.
Vappukin meni. Piti ottaa koirista tälläinen hassu kuva :)

 
Kisoissa ollaan käyty. En kylläkään muista missä edellisen päivityksen jälkeen. Mutta, eipä sillä niin merkitystä. Sillä merkintöjä kisakirjaan ei olla saatu sitten ainuttakaan. Tuokaan ei varmaan ketään yllätä! :)
Savonlinnassa käytiin äitienpäivänä. Samalla reissulla käytiin 'kasvattiseuran' kisoissa. Joka olikin huisin outo kokemus. Ei oikein saanu sitä oikeeta jännittävää kisafiilistä päälle koska järki ei vaan sanonut että täällä on nyt ihan oikeat kisat hei! Ihan mahtavaa että seura pitää taas vuosien tauon jälkeen oikeita kisoja. Sillä miun kymmenvuotisen harrastajauran aikana Savonlinnassa ei järjestetty ainoitakaan oikeita agikisoja. Ihan mahtavaa että sekin on taas mahdollista! Mutta siis. Miulla järki varmaan vaan sanoi että epistelemään ollaan tultu :D
Eikä sieltäkään merkintöjä kisakirjaan. Olipa harmi että säänhaltija ei sinä päivänä suosinut meitä. Keli oli aivan karmea. Kenttä muuttui päivän edetessä mutalammikoksi koska sade ei tauonnut yhtään. Alla yleiskuvaa kännykkälaadulla kentästä ja Koru ratojen jälkeen :D :D

Kamerakin oli mukana ja sitä jopa hetken aikaa käytinkin. Medi kolmosten ekasta startista napsuttelin reilut sata kuvaa, jonka jälkeen päätin pistää kameran pussiin ja olla kastelematta sitä enempää. Mutta tuolta kuvagalleriastani löydätte ne kaikki kuvat. Niitä saa vapaasti käyttää signeerauksen ollessa kuvassa.

Ainiin ja sähköpostissa tällä viikolla saapui vahvistus Korun valionarvosta :)

Huomenna mennään aksaamaan taas ATT halliin Sonjan oppiin, ja sitten tälle keväälle oli luvassa vielä Oreniuksen koulutus ensi viikonloppuna Raumalla. Ja tietenkin alkaneet kesätreenit Raumalla maanantaisin Tarun ja Topin opissa. Mukavaa!
Aurinkoista kevään jatkoa kaikille! Pitää silmät ja korvat auki ja varokaa käärmeitä, ettei käy niinkun Korulle pari kesää sitten.

 

Öllöttelyä

Ohohhh onko edellisestä kirjoituksesta jo kaksi viikkoa!? Kylläpäs aika menee.
No mutta, mitä on tapahtunut.
Ei mitään :)
Parissa kisoissa ollaan valioitumisen jälkeen käyty, Porissa sekä Lempäälässä. Molemmissä yhtä loistavilla tuloksilla. Eli ei aivan ainuttakaan merkintää kisakirjaan.
Porissa yhdellä radalla oli jo lähellä. Keskimmäisellä agiradalla meno tuntui hyvälle. Kunnes viidenneksi viimeisenä esteenä oli keinu... Koru oli edeltävällä radalla tehnyt lentokeinun (ehkä tuo lentokeinu on kumminkin positiivisempi reaktio ja toimintatapa asiasta 'khäääkkkk keinu!', kuin se hiipiä sinne ja hypätä puolesta välistä pois). Noohhh, jäin siis tällä muuten niin hyvällä radalla sitten keinulle itse käkkimään ja jännittämään kuinka Koru sen tällä kertaa suorittaa. Suoritti muuten hienosti, reippaasti päähän ja keinu alas, mutta läksikin sitten omia aikojaan keinulta, niin siinä hetkessä kun koira lähtee ja itse et kerkeä mukaan ja tajuat että edessä olevan hypyn se vielä hyppää oikein mutta sen jälkeisen muurin ei, joka tuli siis oikeasti kiertää takaa. Hurja tunne kun näet tapahtumat etukäteen! Ja juuri näin kävi, roiskista vaan kun minä olin myöhässä niin hylkyhän se pamahtaa kolmanneksi viimeiseltä esteeltä kun olet myöhässä niin olet myöhässä...
Lempäälässä sitten vaihtelevalla menestyksellä. Hyppyradalta mystinen kymppi kun Koru kääntyi putkessa takaisin, syytä en tiedä, putkeen ohjasin normaalisti tehden kylläkin putkella takaaleikkauksen. Liekö se sitten sai Korun kääntymään ympäri. Toinen kielto putkelta jonne lähetin taas aivan normaalisti ja 'silminnäkijöiden' mukaan selkeästi. Mutta ohi sitten jälleen paahdettiin. Harmi kun ei radat jääneet videolle niin olisin voinut tarkastaa että liekö sitten taas lenkkarit osoittaneet 20 senttiä väärään suuntaan eikä prikulleen sillen putken sisäänmenolle...... hoihhh....

Se niistä menneistä kisoista. Nyt ollaan lomalla!! Kylläpäs kelit meitä helliikin! Aijai ihanaa. Ollaan vaan olla öllötetty. Koska päätin että mihinkään ei mennä tai mitään sen kummemmin tehdä. Nyt on aika levätä ja nukkua univelka pois ja rauhoittua hiukan. Tekeepäs kropalle hyvää aijai. Jos joku ei jo tiedä niin mie kun olen vuosikausia ollut sellainen että vaikka joka viikko ja kuukausi vannon että nyt alan nukkua enemmän. Mutta p...n marjat. Vuosikausia on menty sillä että aamuvuoriviikkoina yöunet on maksimissaan 6 h (luksusta!) ja normaalisti sen 4,5-5,5 tuntia. Hitsi kun olis muutakin tekemistä tässä elämässä kun nukkua! :D Vaikka omaan nilkkaansahan siinä lirittää kun ei nuku tarpeeksi. Ja se kyllä alkaa näkyä vähän joka asiassa. Joten kylläpäs nyt lomalla onkin nannaa nukkua aamulla pidempään ja tehdä päivän mittaan asioita omaan tahtiin.
Ainiin ja Pimu neitikin, iältänsä 8,5 kk nyt aloitti elämänsä ensimmäisen juoksun.
Tässäpä tyylinäytettä kun sohvalla on ruuhkaa kun aurinko siihen niin kivasti lämmittää :)

FI AVA Aurra Sing Black Jewel

Nyt se on totta. Miun pieni Koruseni on nyt agilityvalio!! 3 vuoden ja 9 kk iässä.
Valionarvo ei ole miulle minkäänlainen mittari, tai itseisarvo tässä harrastuksessa. Mutta kyllä se itselle sellainen palkka ja merkki tästä tehdystä työstä on että jaksaa taas treenata ja innostua asioista vaikka välillä (voi lukea myös: useimmiten) ei menekkään ihan putkeen.

Olin hartaasti toivonut onnistumista agiradalla jo pidemmän aikaa ihan siksi että usko itseen ja omaan tekemiseen alkoi jo hiipua vahvasti kun tuntui ettei koskaan onnistu. Se että onnistuu pitkästä aikaa, tuntui maalissa niiiiiin uskomattoman hyvälle! Koru läksi ihan viimeisten joukossa ja heti radalta pois käveltyäni joku tokaisi että se oli muuten sellainen veto että menitte toisiksi. Tuumasin vaan iloisesti että ai no wau. Luokassa kumminkin 56 koiraa ja paljon nollia. Tuntui hienolle. Ihan rauhassa odottelin ja mietin että kukahan mahtoi voittaa luokan. Menin sitten katsomaan tuloksia.... Ja kun näin tulokset ja SERT-A:n Korun tuloksen perässä niin ensin piti katsoa muualle, miettiä katsooko oikeaa paperia lainkaan. Sitten katsoin uudelleen, ja suusta vain tuli hihkaisu että serti, saatiin serti, minun koirasta tuli valio! Johon joku vieressä ollut tuumasi että no hienoa, onnea! Ja sitten alkoikin itkettää. Tuntukoot vaan jonkun mielestä miten typerälle vaan mutta minkäs sitä tunteilleen voi, kyllä se siinä niin hienolle tuntui.
Palkintojen jaossa tuomari kysyi että voitteko vastaanottaa sertin, onko teillä jo näyttelytulos? Minä siinä puoli itkua mutta samalla onnenhymyllä naurulla sopertamaan että kyllä on, voidaan ottaa :)

Samojen kisojen eka startti menikin jälleen varastetun lähdön ja kaoottisen yleisfiiliksen takia reisille puolivälissä rataa. Viimeinen hyppis oli hauska, erilainen jotenkin paljon tiiviimpi rata jossa tiukka ihanneaika. Harmi kun sekin päätyi hylkäykseen, olisi ollut kiva nähdä yltääkö Koru ihanneaikaan johon ei monikaan mineistä yltänyt. No, ei voi ajatella tuollaisia. Rata hauskaa kieputusta ja Koru päätyi ampumaan putkeen muurin sijasta. Hauskaa oli!

Tästä jatketaan normaaliin malliin asioiden opettelua ja yritämme saada noita lähtöasioita paremmalle mallille.

PS.Komean kokoinen on tuo ATT:ltä saatu AVA ruusuke kyllä :)

Hammaskeijun pinkki possu!

Pimu täyttää muutaman päivän päästä 8 kk. Eikä meillä ollut edelleenkään maitohampaat lähteneet suusta. Alhaaltakohan oli lähtenyt yksi pieni etuhammas, ja yksi isompi poskihammas. Tiukasti jökötti paikallaan kulmahampaat sekä kaikki minimaalisen pienet etuhampaat. Oli aika soittaa eläinlääkäriin että tarttettais vissiin apua niiden pois karistamisessa....
Lääkärissä vaaka näytti 1,6 kg, juuri sen mitä tiesinkin mutta halusivat silti punnita :)
Sen mukaan rauhoitusainetta kuulemma laittoivat, mutta Pimupa tuumasi että eihän sillä vielä yhtään nukuta joten olivat joutuneet laittamaan reilusti enemmän, ja erilaisia aineita :)
Pimu tuumasi että pirrrhana minua ette noin vaan kukistakkaan!
Nukkuihan se viimein ja suusta poistettiin pienet ylähampaat sekä kaikki kulmahampaat. Takahampaat olivatkin kuulemma kondiksessa. Mutta pieniä alaetuhampaita eivät poistaneet koska uusia ei ollut hiukkaakaan näkyvillä. Joten odotellaan mitä tapahtuu...
Ruumiinlämpö oli mennyt aika alas pitkän operaation aikana joten aika kauan joutui Pimu lämmittelemään asemalla ennenkuin kotiin laskivat. Kuvissa mamin sylissä lämpimien kaurapussien alla :) Ja ostin asemalta pinkin pikkupossun jonka vatsassa asusti tennispallo. Kerroin Pimulle että hammaskeiju toi sen vietyjen hampaiden tilalle ;) Keksin että pallon kun saa vatsasta pois niin tilallehan saa vaikka herkkuja possun vatsan täyteen. Koru sitten illalla jo testasi possunheittoa lihapullat vatsassa. Toimi :)
Pimu testaa vasta huomenna. Siihen saakka podemme ankaraa krapulaa. Voi mamin kirppua <3

Nooran purinaa

Mikä ihana lauantai! Jälleen mahtavan lämmin ja aurinkoinen päivä.
Yhdentoista jälkeen starttasin tojohkalla matkaan taasen kohti Purina Centeriä ja tällä kertaa kääpiöpinseriköörin koulutusta Noora Keskievarin opastuksella.
Nooraa en ollutkaan ennen tavannut koulutuksen merkeissä, enkä kyllä siis muutenkaan. Mutta olipa positiivinen kohtaaminen! Noora on kouluttaja minun makuuni. Oli napakka, todella napakka ja vaativa. Ensimmäinen asia mitä Noora ankarasti karsi oli negatiiviset ja kielteiset ajatukset, että en osaa en pysty ei tästä mitään tule. Joku siellä vitsaili ääneen että ai kamalaa en osaa ei tästä mitään tule, kammoan tälläistä, niin pamautti Noora että kerran vielä kuulen tuon niin et tee mitään, nyt suu kiinni! Mahtavaa :D! Itsekkin tuohon sortuu ihan liikaa että en minä osaa enkä pysty (vaikka se tosiasia onkin, ehhehhh). Pitäisi vaan pitää ne mölyt mahassaan ja luottaa että perskeles kyllä minä pystyn! Koska niinhän se on että itse omia ajatuksiaan sitä johtaa ja niihin alkaa sitten uskoa. Nyt tämä tyttö yrittää edes hiukan parantaa tapojaan ja pitää kielteisiä en osaa en pysty ajatuksia agissa kauempana pääkopastaan. Nih.
Mutta siispä itse koulutuksessa perehdyttiin jälleen kerran tähän Korun lähdössä pysymättömyys ongelmaan. Jälleen tähän sonklaamiseen kului liian monta ja arvokasta minuuttia pois muulta koulutukselta. Mutta ei se auta. Asiaan on vain puututtava. Vielä en ole valmis luovuttamaan ja siirtymään lentäviin lähtöihin. En tahtoisi luovuttaa. Vaikka sitäkin Noora sanoi (itse niin tehneenä pahasti lähtöongelmaisen koiransa kanssa) että sillä saisin enemmän keskittymiskykyä radalle kun voisin miettiä radalle lähtiessä rataa kokonaisenvaltaisemmin kuin pelätä sitä lähtöä ja kaikki muu unohtuu. Onneksi Jaakko oli toisella puolella itse treenaamassa ja näki tilanteen ja ohjeisti Nooraa mitä oltiin keskiviikon treenissä asian suhteen tehty, niin jatkettiin sitten samalla linjalla.
Muuten Noorakin puuttui tähän minun älä ohjaa esteitä vaan ohjaa linjoja ongelmaan. Minun pitäisi paljon enemmän yhä edelleen unohtaa ne esteet ja ohjata Korulle vain kunnon linjoja. Koru sai kiitosta ja kehuja liikkeestään ja menostaan sekä ryhmäkavareilta että Nooralta, etenee mageesti eikä minulla olisi aikaa pööpöillä tai jäädä katselemaan sen koiran menoa. Ehheh. Siispä, harjoitus jatkukoon!

Menneenä keskiviikkona oli myös Jaakon koulutus. Siellä siis puututtiin tuohon lähtöongelmaan erilailla pienen pohdinnan jälkeen kun sanoin että TSAUn kisoissa varastaminen oli jo suorastaan törkeää, saas nähdä mitä tulosta tämä nyt tuottaa. Katsotaan. Muuten treeniradan pääpaino valssaamisessa. Liike minulla toimii ja näyttääkin kuulemma ookoolle, mutta tosiasiassa minulla on suunta aivan hukassa ja ajoitukset myöhässä. Jaakko vitsailikin että voisiko yhden toisen kurssilaisen (terveisiä vaan Sessa :) ) ja minun valssit yhdistää?! Toisella kun toimii ajoitus mutta liike on kökömpää, ja minulla toimii liike mutta silti ajoitus on metsässä ja oma suunta hukassa :D Ehheh voi meitä kökkyröitä! Ja taasen voi vaan todeta että etiäpäin, sano mummo lumessa!!

Huomenna onkin vapaapäivä.
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille :)

Niin ne ajat muuttuu. Sano kissa kun akalla pöytää pyyhki!

Viime viikonloppu olikin sitten hiukan erilainen kun tuo ihanainen toissa viikonloppu. Blaah.

Lauantain aamulenkki käytiin lumiloskamikäliesiltivähänpakkastamuttaräntää, kelissä. Ei ollu lämpöä ja auringonpaistetta ei. Noooo. Lenkki tuli silti tehtyä heti sängystä noustua enkä edes kuollu sinne :D

Sunnuntaina sitten kisat Liedossa TSAUlla. Nii. Ei paljoa mainittavaa niistäkään. Hiukan kurjaa oli olla hiekkapohjaisessa hallissa joka hohkasi kylmää. Iso työ oli yrittää pitää päässänsä muitakin ajatuksia kuin että kylläpä palelee! Ainoastaan kolmannelle radalle sain sellaisen hyvän lämmön itseeni ja tsempin päälle. Tämä kolmas rata olikin hyppis josta päivän paras tulos. Vitska jälleeeeeeen yhden esteen ohituksesta. Nou comments. Ei uutta meille. Muuten mielestäni kiva suoritus itseltä ja Korulta. Tatsi ihan kohdillaan.

Agiradat vaihtelevalla kohelluksella läpi. Joka ikisessä startissa Koru kumminkin varasti lähdössä. Yhdessä ihan törkeästi. Radoilla sinnetänne sinkoilua ja esteiden ohituksia. Mutta, kontaktit malttoi ottaa taas kyllä tosi hienosti joka hiukan lohduttaa. Että vaikka muuten sikailee ja höyryä pursuaa korvista niin kontakteja ei loiki. Mahtavaa. Sentään jotain hyvää.

Nohh pää pystyyn ja treenejä kohti eihän se muu auta! Tällä viikolla tiedossa kahdet huipputreenit, samoin ensiviikolla! Sinne siis :)

Tälläisiä viikonloppuja lisää kiitos!

Lauantai aamu. Silmät aukenee puoli kymmeneltä ja eilisillan suunnitelman mukaan aikomus oli startata aamulenkille heti herättyä.

Makkarissa on pimentävä verho joten täytyi raahautua ylös verhoja raottamaan ennenkuin näki oikeasti ulos ja vallitsevan sään. Ja mikä mieletön keli olikin kun ulos katsoo! Useampi aste lämmintä ja aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta! Mikä kuu ja päivä nyt ihan oikeesti on täytyi taas kerran miettiä ihan ajatuksella. Kyllä se vaan maaliskuun 8. päivä on.

Äkkiä jotain sopivaa vaatetta päälle että pääsee ulos. Siinä tohinassa tajusin että nyt on kyllä aivan pakko ottaa kamera mukaan ja ottaa koirista jokunen kuva noin hienolla ilmalla kun eivät takkejakaan enää päälle tarvia. Painaahan tuo kapistus ihan mukavasti mukana useampaa kilometriä kannella, mutta onneksi muruseni kantoi tuota häkkyrää ne ajat kun tiesin että en kuvaa.

Mahtava keli kävellä auringon helottaessa joka jo selvästi hiukan lämmittääkin. Tässäpä pari kuvaakin jotka tuolla lenkillä linssiin tarttuivat. Enemmän täytyisi yrittää jaksaa siirrellä galleriaan.

Toki lauantain kruunasi illan 'pienet' roskaruuan ja muun herkun syönnit xD... Ja muuten vaan kotona rentoutuminen murun kainalossa.

Mutta entäs sunnuntai. Ainoa ikävä puoli päivässä oli että vapaapäivänä täytyi herätä herätyskelloon. Vaikkakin onneksi vasta yhdeksältä :)

Luvassa siis jälleen Sonjan treeniä Turussa ATT:n hallilla. Luvassa viimeinen kerta tätä kurssia ennen uuden starttaamista huhtikuussa. Tälle kerralle oli kerrottu pidettävän nollarata treeniä... Koirakot riviin järjesty ja sarjatulella suorittajat radalle koska pihalle joutuu jos virhe tulee oli kerrottu.

Sinne on kyllä aina niin kiva mennä. Kiva halli ja niin mukava ryhmä.

Mutta taas se ulkona vallitseva lähes kesäinen keli (ainakin ajankohtaan nähden) riitti tuomaan jo aivan älyttömän hyvän mielen. Perille päästyäni Korun kanssa perinteiselle 2 km alkulenkille auringon alle.

Hallissa Sonja muistutteli että nollatreeniä ei tule ottaa niin vakavasti, mutta jos virhe tulee niin pelin henki on että pihalle joutuu ja seuraava kehiin. Nollaan tähdätään ja muu ei kelpaa...

Asetelma toikin treeniin kivan paineen, koirat kävi ihan erilailla kuumina ja ilmeisesti ohjaajia jännitti myös. Tsuumailin siinä ratakuvioita ja ihmeen selkeästi sain itselleni kuviot aikaan jolla Korua mitkäkin kohdat vien. Päälle vielä vankka päätös itselle että nyt et tupeksi sen koiran tiellä, ja ohjaat etkä oleta! Korun vuoro startata oli kolmantena. Lähdössä kisojen tuntua, ei meinannut Koru pysyä paikallaan, mutta pienillä palautuksilla saatiin rata lähtemään käyntiin vasta minun luvasta. Heti alusta meno tuntuikin mukavalle ja päätin että nyt en varmistele (lue:käkkerehdä Korun edessä ja katso joka askelta jonka se ottaa esteiden ohittamisen pelossa jolloin olen joka kohdassa myöhässä) vaan menen ja sillä sipuli. Koru teki työtä käskettyä kun miullakin jopa jalka nousi ja kaikki muumit oli laaksossa ja inkkarit kanootissa. Nollalla maaliin!!!! Eka yrittämällä!!! Wuhuuuu, ajattelin kyllä että samalla vauhdilla juoksen lähimpään kioskiin jossa teen heti loton, tai ostan edes ässäarvan. Varmalla olisin nyt rikas. Mutta enpä vaivautunut. Seuraava suoritusvuoro (kolme nollan yrityskierrosta oli tiedossa) koittaisi taas pian.

Toisella nollayrittämällä nolla kaatui jo nelosesteen rimantiputukseen, takaakiertoon johon Sonja olikin laittanut riman 35:een. Aiai Koru.

Ja kolmas nollayritys kaatui (ei kyllä yllätä tämä yhtään) esteelle seitsemän jossa tyypilliseen tapaani töhöilin enkä malttanut ohjata (kohta jossa ei MIHINKÄÄN kiire!) ja sain Korun ohittamaan esteen. Ja poiiiiiis radalta niinkun pelin henki kuului.

Treenatessa tuota rataa sitten pohdittiin mikä siellä jäi vaivaamaan. Halusin esteiden 11-12 välisen persjätön sujuvammaksi ja tehtiinkin se sitten 10 ja 11 väliin, toimi paremmin. Myös tuo seiskaeste jossa töhöilin otettiin uusiksi todetakseni että siinä ei todellakaaaaan ole kiire yhtikäs mihinkään vaan sen voi aivan rauhassa ohjata. Huoh. Voi minä töhö. Myös 35 rimoja sinne tänne muistuttaakseni Korua että vaikka on tarkoituksella nuorena opetettu hyppäämään säästeliäästi niin silti ei saa urautua vaan niitä korkeuksia tulee myös hiukan arvioida itse mistä hypätään. Eikä radalla enää yhtään rimaa tippunutkaan. Mutta kolahteli kyllä. Täytyy muistaa tuo rimakorkeuksien vaihtelu.

Treenistä jäi kokonaisuutena aivan älyttömän hyvä mieli. Pitäisi kyllä useamminkin saada tuollaisia kisanomaisia 'painetreenejä', uskon että niistä olisi iso hyöty kisatilanteisiin.