Siitä se ajatus sitten lähti herättää sitä taas henkiin kun ystävä pohtii perustaisiko hän blogin. Paljon olis hällä asiaa, niin hitto miks ei! Antaa palaa nyt, kirjoituksia ilmoille!
Paljon, uskomattoman paljon on tapahtunut miun elämässä sitten tuon edellisen kirjotuksen jälkeen joka näyttää olleen lähes kaksi vuotta sitten. Hupsista saatana :D
Noniin siispä asiaan.
Toisena suurimmista asioista oli ehkä lokakuussa 2015 naimisiin meno <3
Häät pidettiin hyvinhyvin pienellä perheporukalla täällä ukissa. Se oli hieno hetki. Mutta ihan kauheesti hirveesti paljon on meitä molempia jäänyt harmittamaan ettei kukaan kuvannut seremoniaa videolle! Meitä varmaan jännittänyt liikaa ettei älytty sanoa kenellekkään. Tai no, äiti oli yrittänyt mutta eihän se ollut onnistunut. Mutta onneksi sentään ihania kuvia on, kun kuvaajaksi häihin saatiin Juhan tuttava joka aivan uskomattoman taitava kuvaaja.
Mutta kuten tiedämme että elämä ei aina mene niinkuin sen haluaisi menevän, tai niinkun Strömsössä, ja mitä näitä nyt on, niin elämä näyttikin heti kohta häiden jälkeen paskempaa puoltaan.
Mainitakseni asiasta sen verran ettei jää niin mystiseksi, niin miehellä todettiin 2 kk häiden jälkeen syöpä, ja sitä sellaista arkea sitten elettiin koko vuosi 2016. Että jos nyt yks bloginkin kirjottelu jäi niin ei yhtään ihme :D Mutta tämän enempää tätä asiaa ei tarvitse siis vatvoa. Elämä on! Nyt ookoo ja sillä mennään :)
MUTTA! Ne koirat :) Niillä on kaikki ennallaan. Hyvin voivat kaikki. Korulla aksassa edelleen enemmän vauhtia mitä ohjaajalla sen kartturoimiseen taitoa. Ja senhän nyt tietää mitä siitä tulee. No, ei ainakaan hirmuisen paljoa hirmuisen loistokkaita kilpailutuloksia. Toki nyt onnistumisiakin ollaan saatu, on ne sitten olleet milloin niitä nollaratoja, ja milloin muita pienempien koulutusjuttujen onnistumisia. Sillä jatketaan.
Lola mummukka täyttää kesällä jo 15 vuotta! Uskomattoman pirteä se on ikäisekseen kyllä. Hienosti viipottaa vauhdilla edelleen kaikki lenkit meidän mukana joka kerta. Mutta toki sitten kotona elämä on lähes pelkästään nukkumista. Mutta sitten kun tapahtuu niin mummo on ihan yhtä toho töhöttäjä kuin nuorenakin.
Mutta entäs meidän hökkyrä häkötin Pimu the Pimpula sihnuunuu! Maailman hauskin pieni koira! Sitä ei vaan voi selittää, se täytyy itse kokea :D :D On se kyllä niin veijari ja elämää hökkyröinnillään ilostuttava pieni koiraeläin että vertaista saa hakea :D
Pelkkiä koirien kuvia saa instasta seurata @pirulaiset nimimerkin takaa. Sen loin ihan siksi että en täyttäisi omaa instaani/ faceani niin paljoa pelkillä koirakuvilla. Joten siis pirulaisia seuratkoon ne ketä kiinnostaa, katselu on täysin vapaaehtoista jos tiesitte, niin ei tarvitse kenenkään ärsyyntyä siitä kun 'aina se laittelee niitä koirakuvia'. Niih ettäs tiedätte.
Niin ja sen verta mullistava asia itselleni on sekin että ihan täytyy mainita. Kun mie olen oppinut/ryhtynyt taas vuosien tauon jälkeen neulomaan. Woohooo! Ihan perussukkia on syntynyt tässä viimeisen neljän kuukauden aikana nopsaa ulkomuistista laskettuna yhdeksät :D Seuraavaksi haluan oppia kirjoneuleen tekemisen. Ne on niin hienoja! Ja periaatteessa tiedän kyllä miten ne tehdään mutta joku saa ihan kädestä pitäen alussa neuvoa sen langankuljetuksen ja muut hifistelyt kirjoneuleen onnistumiseksi. Mutta hiljaa hyvä tulee....
 |
| Mami ja isi on ollut sairaana tämän viikkoa. Tämä niiden vahtiminen on rankkaa puuhaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti